Uutisen takana: Salamyhkäistä tiedustelua Tikkakoskelta

Puolustusvoimille puuhataan lakisääteistä oikeutta sotilaalliseen tietoverkkotiedusteluun, joka kohdistuu muihin valtioihin. Onko kyse vakoilusta, laillisesta tiedonkeruusta vai jostain muusta?

Verkkovakoilusta NSA – näin meitä seurataan -kirjan tehnyt tietokirjailija Petteri Järvinen pitää vakoilun ja tiedustelun välistä rajaa keinotekoisena ”veteen piirrettynä viivana”.

– Ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Mielestäni vakoilu tarkoittaa tiedon hankkimista vihollisilta ulkomailta. Tiedustelu on taas enemmän oman maan turvallisuuden suojaamiseen ja uhkien havainnointiin liittyvää toimintaa, Järvinen pohtii.

Sotilastiedustelulaki on menossa eduskunnan käsittelyyn todennäköisesti ensi syksynä ja nopeimmillaan se voi tulla voimaan jo ensi vuoden alussa.  Puolustusvoimat kiistää, että se olisi ryhtymässä vakoilemaan muiden maiden nettiliikennettä tai muita tietoverkkoja.

– Tulevalla lailla annetaan Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle laillinen oikeus kohdistaa tiedonkeräys vieraan valtion viranomaisen tietoliikenteeseen, joten kyseessä ei ole laiton vakoilu vaan laillinen tiedustelu, toteaa eversti Martti J. Kari Puolustusvoimista.

Hän on istunut työryhmässä, jonka tiedustelulainsäädäntöä koskeva mietintö julkistettiin tammikuussa. Kari korostaa, että tietojen kerääminen tulee olemaan luvanvaraista. Tarkoitus on, että ulkopuolinen elin, kuten tuomioistuin, antaa Puolustusvoimille kuhunkin keräys­tehtävään ajallisesti rajatun luvan.

– Luvalla kohdistetaan haku oikeaan kohteeseen ja varmistetaan, että ei vahingossakaan kerätä suomalaista liikennettä eli ei rikota perustuslakia.

Kansainvälisesti tiedustelutoiminta on ristiriitaista juridiikkaa. Suomen lakien mukainen tiedustelu voi muuttua laittomaksi vakoiluksi ulkomailla, missä sovelletaan niiden omia lakeja.

Mutta niinhän se on kaikkialla: oma väki tiedustelee ja naapuri vakoilee.

Ydintoiminnot Keski-Suomessa

Käytännön toimijaksi suunniteltu Puolustusvoimien tiedustelulaitos on salamyhkäinen organisaatio. Se ei kerro toimintansa yksityiskohtia julkisuuteen.

Ainoastaan se tiedetään, että laitoksen ydintoiminnot ovat Jyväskylän varuskunnassa Tikkakoskella. Henkilöstöä on 150–200 ja viime vuoden budjetti oli noin 15 miljoonaa euroa. Nykyinen toiminta on niin sanottua signaalitiedustelua.

Petteri Järvisen mukaan muualla maailmassakin vastaavien yksiköiden tietoverkkotiedustelu on huippusalaista ”hys, hys -meininkiä”.

– Käsittääkseni työ on yksinkertaisesti tietoliikenteen tutkimista. Siinä etsitään kiinnostavia avainsanoja ja määritellään erityisen kiinnostavia organisaatiota tai yksilöitä. Kun tällaisessa liikenteessä havaitaan jotain salattua toimintaa, niin se voidaan sitten ottaa lähempään tarkasteluun.

Entä eroaako sotilastiedustelu jotenkin siviilitiedustelusta?

– Tietoverkoissa liikkuvaa tietoa ei voi erotella. Siellä kaikki tieto on sikin sokin. Sotilaallista dataa ei voi erotella siviilidatasta.

Tiedustelu jakaa mielipiteitä

Kaiken kaikkiaan tietoverkkotiedustelu on herkkä aihe, joka jakaa kansalaisten mielipiteitä. Sotilastiedustelulain käsittelyn jälkeen eduskunta joutuu pohtimaan, millaista tavallisiin suomalaisiin kohdistuvaa tiedustelua sallitaan.

– Jonkinlaista valvontaa tarvitaan, koska iso osa yhteiskunnan toiminnoista menee verkkoon ja digitaaliseen muotoon. Valvonnassa on paljon ongelmakohtia, eikä missään maassa ole löydetty täydellistä ratkaisua. Suomi ei kuitenkaan voi olla moraalin suurvalta ja ainoa maa maailmassa, joka ei suojaa itseään, Petteri Järvinen muistuttaa.