Uutisen takana: Vasemmistoliitto on poliittinen menestystarina – kannattajakunta vaihtui nuoriin ja koulutettuihin

Puolueen äänestäjät ovat 2000-luvulla alkaneet pitää itseään entistäkin vasemmistolaisempina, ja ideologinen ero SDP:hen on kasvanut, Markus Mattlar kirjoittaa.

Alkuviikolla Jyväskylään kesäkokoukseen kokoontunut vasemmistoliitto voi pelkkiä vaalituloksia katsomalla näyttää hiipuvalta poliittiselta voimalta. Puolueen kannatus on laskenut vuosituhannen vaihteen noin 10 prosentista viime eduskuntavaalien 7,1 prosenttiin.

Mutta toisesta näkökulmasta katsottuna vasemmistoliittoa voi pitää poliittisena menestystarinana. Puolueen kannattajakunta on uusiutunut harvinaisen nopeasti ja voimakkaasti. Rajussa muutoksessa kannatus olisi voinut laskea paljon enemmänkin kuin pari prosenttiyksikköä.

Kannattajaprofiilin muutos näkyy monella mittarilla. Ehkä dramaattisin niistä kuvaa vasemmistoliiton äänestäjäkunnan ja koulutustason yhteyttä. Vuonna 2003 kouluttamattomien ja ammatillisesti koulutettujen yhteisosuus äänestäjistä oli 64 prosenttia ja vuonna 2015 enää 29 prosenttia. Samaan aikaan amk- tai yliopistokoulutuksen saaneiden osuus oli noussut 10 prosentista 40 prosenttiin.

Myös alle 45-vuotiaiden osuus äänestäjistä on kasvanut ja naistenkin osuus hieman noussut.

Poliittiset painotukset muuttuvat

Rajut muutokset kannattajakunnassa ovat näkyneet myös muutoksina poliittisissa painotuksissa. Arvoliberalismia, ympäristöarvoja ja perustuloa painottavasta punavihreydestä on tullut vallitseva poliittinen linjaus, ja yksittäisten poliitikkojen siitä poikkeavat näkemykset alkavat jo kolkutella uutiskynnystä.

Samaan aikaan vasemmistolaisuus on kuitenkin pitänyt pintansa. Puolueen äänestäjät ovat 2000-luvulla alkaneet pitää itseään entistäkin vasemmistolaisempina, ja ideologinen ero toiseen vasemmistopuolueeseen SDP:hen on kasvanut. Kannattajakunnan muutos ei siis ole tarkoittanut vasemmistolaisuuden haalistumista vaan pikemminkin sanan sisällön määrittelemistä uudelleen.

Suurin murros jo takana

Suurin murros vasemmistoliitossa lienee jo takanapäin. Viime vuosien muutossuunta on ollut niin vahva ja johdonmukainen, ettei sille ole näköpiirissä vaihtoehtoa. Lisäksi uusi puheenjohtaja Li Andersson edustaa juuri niitä ryhmiä, jotka vasemmistoliitossa ovat viime vuosina vahvistaneet otettaan: nuori, koulutettu, voimakkaan aatteellinen ja nainen.

Monet mittarit lupailevat, että kannatuksen hidas lasku voisi nyt pysähtyä. 18–28-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa vasemmistoliitto on neljänneksi suurin puolue, ja nuoret äänestäjät mieltävät itsensä vasemmistolaisemmiksi kuin iäkkäät. Tuoreimmat gallupit osoittavat plussaa, ja niissä vasemmistoliiton kannattajat ovat myös olleet puoluekannastaan varmempia kuin minkään muun eduskuntapuolueen.

Kannatuksen mahdollisen kasvattamisen kannalta tärkeää on, kuinka puolue onnistuu saamaan tilaa ja kannatusta talouspoliittiselle ajattelulleen. Moni kansalainen kritisoi globaalia kapitalismia ja talouspolitiikan valtavirtaa, ja niitä eduskuntapuolueista juuri vasemmistoliitto voimakkaimmin vastustaa. Puolueen esittämät vaihtoehdot ovat kuitenkin jääneet keskustelussa jalkoihin ja vaille laajempaa kannatusta. Tähän ongelmaan talousasioiden osaajaksi profiloituneelta Li Anderssonilta odotetaan ratkaisua.

Lähteet: Oikeusministeriön raportti ”Demokratiaindikaattorit 2015”, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin kyselytutkimus ”Nuorten äänestysaikeet eduskuntavaaleissa 2015”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.