Uutuuskirja kansan hämäämisestä: Presidentti Kekkosen dementia naamioitiin flunssaksi

Jarmo Korhosen mukaan lääkäreiden olisi pitänyt viheltää peli poikki jo siinä vaiheessa, kun presidentti Urho Kekkosen kunto romahti vuonna 1979.

­– Se oli vallankaappaus siinä mielessä, että lääkärit sallivat pelin eikä sitä vihelletty poikki. Se oli suorastaan epäinhimillistä, keskustan entinen puoluesihteeri Korhonen sanoo haastattelussa.

Hän on kirjoittanut tänään julkistettavan historiakirjan Valtataistelu.

Lääkärit katsoivat Kekkosen ylittäneen lopullisesti dementian rajan 4.–6. syyskuuta 1981. Hänestä tuli sairauden vuoksi täysin oikeustoimikelvoton. Presidentin ohjelma peruttiin täysin 7. syyskuuta alkaen, mutta syyksi ilmoitettiin vilustuminen.

­– Vielä tässä vaiheessa ei uskallettu kertoa kansalle, että presidentti oli sairas eikä kyennyt enää hoitamaan tehtäviään, Korhonen kirjoittaa kirjassaan.

Lääkärit määräsivät Kekkoselle kuukauden mittaisen sairausloman.

­– Tieto sairaslomasta levisi yön aikana kaikille keskeisille toimijoille. Asiasta oli tarkoituksella annettu harhaanjohtavaa kuvaa, jotta oli voitu peitellä keskeisten toimijoiden tekemisiä. Presidentti Kekkoselle myönnettiin 11.9.1981 valtioneuvoston toimesta sairasloma. Sairasloman alettua flunssa muuttui nopeasti aivoverenkiertohäiriöksi, jota tutkittiin Meilahdessa parhaiden lääkäreiden toimesta, Korhonen kirjoittaa.

Hänen mukaansa johtavat poliitikot olivat jo vuodesta 1979 alkaen tietoisia Kekkosen huonosta kunnosta.

­– Puhemies Johannes Virolainen valmistautui jo joulukuussa 1980 presidentin eroon tai kuolemaan ja sen myötä ennenaikaisiin presidentinvaaleihin, Korhonen kirjoittaa.

Hänen mukaansa Mauno Koivisto vieraili huhtikuussa 1981 presidentin luona tarkistusmielessä.

­– Kekkonen oli huhtikuun alussa huonossa kunnossa, lääkitys ei ollut kohdallaan. Huhtikuun alun kärhämän aikana presidentti ei ollut tasapainossa, vaan hänen ajan- ja paikantajunsa olivat poissa. Poliittisen kärhämän aikana pääministeri Koivisto tarkasti henkilökohtaisesti presidentin kunnon käydessään Tamminiemessä 3.4.1981. Koivisto tiesi, ettei presidentti pystynyt julkisesti toimimaan asiassa. Koiviston rohkea toiminta, jossa hän uhmasi presidentti Kekkosta, perustui tietoon presidentin kunnon romahtamisesta. Koivisto oli jo siirtynyt johtamaan vallanvaihtumisoperaatiota, Korhonen kertoo kirjassa.

Perttunen ja Kalela ottivat vallan

Korhonen kirjoittaa kirjassaan Kekkosen saaneen esimerkiksi helmikuussa 1980 vakavan sairauskohtauksen, josta on olemassa hyvin hajanaista tietoa.

­– Presidentin saaman sairauskohtauksen jäljet näkyivät selkeästi maaliskuussa 1980 kadettien ylentämistilaisuudessa, jossa presidentti luki onnistuneesti puheensa mutta yritti vähän myöhemmin pitää sen uudelleen, minkä adjutantti Wächter onnistui estämään viemällä presidentin pois tilaisuudesta.

Saman vuoden itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä Kekkonen sai aivoinfarktin.

Se sai presidentin kansliapäällikön Juhani Perttusen ja avustaja Jaakko Kalela järjestivät tammikuussa neuvottelun, jossa oli heidän lisäkseen kolme ulkoministeriön edustajaa. Yksi oli entinen ulkoministeri, alivaltiosihteeri Keijo Korhonen. Neuvottelun tarkoituksena oli vähentää Kekkosen julkisia esiintymisiä, lopettaa tv-esiintymiset ja saada lehdistöhaastattelut hoidettua vain kirjallisten vastausten avulla.

­– Perttunen ja Kalela olivat ottaneet itselleen vallan ohjata presidentin toimintaa. Perttusen ja Kalelan toiminta on ymmärrettävissä vain niin, että heidän mielestään presidentti ei enää ollut tehtäviensä tasalla, Korhonen kirjoittaa.

Valtataistelu keskittyy kuvaamaan vuosien 1977­-1983 poliittista valtataistelua, jonka pääpalkintona oli presidenttiys Urho Kekkosen jälkeen. Kirjan on kustantanut Tammi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uutuuskirja: Johannes Virolaisella oli pimeä tili vaalirahalle