Vaeltajan matka munahampparin luo Hirvaskankaalla ei ole ihan yksinkertainen – "Tuo liittymä on älytön"

Grillin mainostorni näkyi valtatie 4:n oikealla puolella matkalla Jyväskylään. Laskeuduin ramppia pitkin Uuraisille vievään risteykseen ja jatkoin suoraan yli, hiljensin vauhtia ja etsin liittymää, mutta lopulta melkein grillin pihaa hipaistuani löysin itseni Jyväskylään johtavalta kaistalta. Vaeltajan munahamppari on lujassa!

– Tuo liittymä on älytön. Pitäisi kutsua Äänekosken päättäjät syömään, niin nähtäisiin löytäisivätkö he perille, puuskahtaa Cafe Grilliuksen yrittäjä Miia Lius kokkausasemastaan rasvakeittimen ja paistolevyn äärestä.

Keittimessä kypsyvät ranskalaiset, paistolevyllä tirisee äijälautasen lihaisa osuus Jaro Parhialalle ja täyslihapihvi sekä pari paistuvaa kananmunaa. Petteri Olli odottelee täyslihamunahampurilaista. Täällä kokee äijähengen usealla aistilla, seinältä vain puuttuu hiirenkorville selattu tyttökalenteri.

– Pari kertaa kuukaudessa syön täällä, kun heitän raksakeikkaa tässä lähistöllä. Minulla ei ole vakiannosta ja kaveri vasta opettelee talon tavoille, naurahtaa molemmat annokset maksava Olli.

Hirvaskankaan palvelualueella on ruokatarjontaa läpi vuorokauden. Teboilin kylmien mittareiden kupeessa grilli on sinnitellyt kolme vuotta Shellin ja ABC:n naapurina. Lius näkee naapurit asiakasvirran tuojina.

– Minulla on vakiasiakkaina rentoa raksaporukkaa, naisiakin käy, ja kahvila on oma kulttuurinsa. Sitten naapureiden ruokiin vaihtelua hakevat ovat myös iso ryhmä. Tärkeää on palvelu, jonka tarjoamme asiakkaille, pohtii Lius.

– Hyvä palvelu jättää hyvän mielen, vaikka annos ei olisi täysosuma. Tosin tämä lihis oli kyllä hyvä, toteaa ateriaa lopetteleva sähköasentaja Ari Eskelinen ja kiirehtii takaisin työurakan ääreen.

Lius kertoo, että kolme vuotta ovat vaatineet ahkeruutta sekä hyvää silmää rekrytoinnissa.

– Meitä on kolme vakituista. Lisäksi kesäkaudella on kaksi ja talvella yksi osa-aikainen. Itse olin töissä grillissä ja kahvilassa. Pidän rennoista asiakkaista, mutta olen myös jauhopeukalo. Yhdistin molemmat samaan yritykseen, ja tähän tarvitaan ihmisiä ymmärtävää henkilökuntaa, sanoo Lius.

Työvaatteissa astelevat kuistille vesihuoltopalvelun Tero Lamberg ja Marko Häkkinen. Lamberg huomaa kaidepuun hieman repsottavan. Lius pistää kysymättä kaksi makkaraperuna-annosta kypsymään ja miehet nappaavat tiskiltä kupposet kahvia.

– Tuleeko ateriat mukaan, kysyy Lius.

– Tulee. Haluatko, että verstaan talonmies tulisi pullakahvipalkalla kiinnittämään kaiteen kunnolla, vastaa Lamberg.

– Kiitos. Kyllä minä pullakahvit siitä tarjoaisin, lupaa Lius.

Hirvaskankaalle vuonna 1997 muuttanut Lius perheineen viihtyy hyvin. Yrittäjä vetää lastalla paistolevyä puhtaaksi mietteliäänä.

– Meidän koti on ihanalla paikalla. Pizza toimisi lisänä tässä, ja pistäisin tuohon pizzauunin, mutta kiinteistön sähköverkossa ei riitä kapasiteettia. Voi kun päättäjät helpottaisivat pienyrittäjän verotusta sekä alentaisivat meille tulevia työntekijäkuluja. Sellaisia pienyrittäjänä kaipaa, sanoo Lius ja kääntyy autoluukulta ottamaan vakikävijän tilausta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .