Vain 20 pätevää opettajaa –  islamia opetetaan Suomen kouluissa monenlaisilla oppitaustoilla

Tehtävään koulutetut islaminopettajat ovat Suomessa kiven alla. Noin 10  000 islaminuskoiselle oppilaalle on löytynyt suunnilleen 20 kelpoista opettajaa, kun tarvetta olisi noin 100:lle, kertoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.

Moni opettaa oppiainetta ilman muodollista pätevyyttä, joten käytännössä islaminopettajien taustat ovat monenkirjavia. Laakson mukaan osalla opettajista on perehtyneisyyttä juuri islaminuskoon, osalla puolestaan on takanaan yliopisto-opintoja ja ehkä opettajan kelpoisuuskin joltakin toiselta alalta. Islamia opettavien määrät vaihtelevat merkittävästi vuosittain.

–  Jos kelpoista opettajaa ei ole saatavilla, niin opetuksen antaa parhaiten soveltuva henkilö, Laakso toteaa.

Pätevältä islaminopettajalta edellytetään Suomessa aineenopettajan opintoja, eli oppiainekohtaisen tutkinnon lisäksi pedagogisia opintoja. Koska tarve tutkinnon suorittaneille on suuri, Laakso toivoisi, että kelpoisuuden saavuttamiseen johtavia reittejä tarjottaisiin enemmän.

–  Olisi tarvetta erilliskoulutukselle, että jos on jo korkeakouluopintoja takana, niin olisi mahdollista hakeutua tällaiseen erilliskoulutukseen joka olisi määräaikainen ja valtion rahoituksella tuettu.

Kelpoisen opettajan löytäminen voi Laakson mukaan olla haaste etenkin pienemmissä kunnissa.

Tilanne on parantunut jo viime vuosikymmenen aikana merkittävästi. Vuonna 2007 Suomesta löytyi vain yksi muodollisesti pätevä islaminopettaja. Sittemmin Helsingin yliopisto alkoi tarjota uskontotieteiden tiedekunnassa mahdollisuutta opiskella islaminopettajaksi.

Yhdyskunnan opetus voi korvata kouluopetuksen

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tarjota muuta kuin evankelis-luterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta, jos uskontokuntaan kuuluvia on sen alueella kolme tai enemmän, ja huoltajat pyytävät opetusta. Tällöin perustetaan opetusryhmä.

Jos tarvittavaa oppilasmäärää ei ole, yksi mahdollisuus on vapauttaa oppilaat uskonnonopetuksesta. Ensisijainen vaihtoehto Laakson mukaan kuitenkin olisi, että oppilas saisi uskonnonopetusta vaikkapa oman uskonnollisen yhdyskuntansa piirissä. Silloin opetus ei kuitenkaan ole opetussuunnitelman mukaista.

–  Siitä ei silloin saada arvosanaa vaan merkitään todistukseen vain suoritusmerkintä, Laakso kertoo.

Uskonnollisen yhdyskunnan opetukseen voidaan Laakson mukaan päätyä, vaikka koulu tarjoaisi opetusta pätevän opettajan antamana. Käytännössä oppilas siis voi kieltäytyä kouluopetuksesta, ja tällöin kouluopetus korvautuu oman yhdyskunnan tarjoamalla opetuksella.

–  Se on sitten toinen asia, että mitä se opetus siellä on. Jossain tämmöisessä oman yhdyskunnan opetuksessa se voi hyvinkin olla hyvin lähellä tai jopa opetussuunnitelman mukaista, mutta näin ei välttämättä ole, Laakso toteaa.

Laakso ei tiedä, kuinka yleistä kouluopetuksesta kieltäytyminen on.

Tunnustuksettomuus herättää närää

Kiinnostusta vaihtoehtoiseen islaminopetukseen olisi ainakin pääkaupunkiseudulla: Helsingin Muslimit -yhdyskunta kannustaa verkkosivuillaan vanhempia viemään lapsensa oman uskonnollisen yhdyskunnan opetukseen, jos kouluopetus ei miellytä.

Yhdyskunta on erityisen huolissaan muiden kuin muslimien antamasta uskonnonopetuksesta.

–  Tietenkin me toivotaan ja vaaditaankin, että jos lapsilla on islamin tunti, niin se opettaja olisi muslimi itse, Helsingin Muslimit -yhdyskunnan imaami Juho Heinonen toteaa.

Heinonen kertoo yhdyskunnan saaneen kielteistä palautetta joidenkin opettajien opetuksesta.

–  On saattanut olla ateistiopettajia, jotka sanovat, että he eivät usko jumalaan. Siinä vaiheessa ollaan pyritty siihen, että on korvaavaa opiskelua. Oli se sitten moskeijassa tai missä tahansa muualla.

Heinonen kuitenkin toteaa, että tilanteen muuttamiseksi tarvittaisiin lisää päteviä muslimiopettajia.

Oman yhdyskuntansa piiristä Heinonen sanoo tietävänsä kymmenkunta tapausta, joissa muslimilapset ovat siirtyneet kouluopetuksesta yhdyskunnan opetukseen. Tällä hetkellä yhdyskunta etsii tiloja korvaavan opetuksen järjestämiseen.

Heinonen on itse valmistunut hiljattain islamilaisen oikeuden ja politiikan maisteriksi, ja aikoo aloittaa alakouluikäisten lasten opettamisen kotikouluperiaatteella.

Vuoropuhelua tarvitaan

OAJ:n Laakson mielestä mahdollista opetuksesta kieltäytymistä pitäisi lähestyä kysymällä, miksi kunnan tarjoama opetus ei kelpaa. Hänen mielestään oppilaiden vanhempien kanssa olisi hyvä käydä vuoropuhelua siitä, millaiseen opetukseen oppilaat ovat osallistumassa, ja millaista tunnustukseton opetus ylipäätään on.

–  Lähtökohtaisesti kuitenkin se kunnan tarjoama opetus, jota kelpoinen opettaja antaa, on sitä opetusta, johon oppilaiden pitäisi pystyä osallistumaan myös oman vakaumuksensa puitteissa, Laakso pohtii.

Laakson mielestä asiasta keskusteleminen on tärkeää, koska opetus on merkittävä osa myös maahanmuuttajien kotoutumista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.