Vakoilu suuntautuu nykyisin talouselämään ja teknologiaan

Suomen asema vakoilun kannalta on täysin muuttunut kylmän sodan ajoista. Suomi ei ole yhtä kiinnostava ja tärkeä vakoilukohde turvallisuuspoliittisesti strategisessa mielessä kuin kylmän sodan aikana.

–Silloin tilanne oli aivan toinen. Suomi oli suurvaltojen kannalta hyvinkin kiinnostava, sanoo eversti, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri.

–Kiinnostavia ovat  nykyisin varmaankin ajankohtaiset poliittiset kannanotot esimerkiksi Euroopan unionin piirissä. Niiden saaminen on ehkä vaikeampaa, jolloin tarvitaan vakoilun puolelle meneviä keinoja, Visuri sanoo.

Ulkopuoliset tahot ja vieraat valtiot ovat ilmeisesti kiinnostuneita myös talouden, teknologian ja politiikan kysymyksistä. Niiden seurantaa pidetään nykyisin tärkeimpänä.

Ulkoministeriöön kohdistunut tietomurto liittyy Visurin arvion mukaan ilman muuta tähän. Siinä on ilmeisesti ollut kysymys ajankohtaisten asioiden käsittelyn seuraamisesta.

Nykyään kiinnostavat toisenlaiset asiat

Uusi piirre ulkoministeriön vakoilujutussa on, että tiedonhankinta on kohdistunut arkipäiväiseen tietoon.

–On siten kokonaan toisenlaisten asioiden seuraamisesta kysymys kuin kylmän sodan aikana, jolloin tavoitteena oli turvallisuuspoliittisen perustiedon hankkiminen, Visuri sanoo.

Kuitenkin ainakin Venäjä seuraa edelleen tiiviisti myös sitä, mitä Suomen ja Naton suhteissa on meneillään. Näin arvioi myös vakoilua tutkinut poliittisen historian professori Kimmo Rentola Turun yliopistosta.

Tästä tuorein osoitus on Suomessa vierailleen Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Aleksei Puskovin ihmettely, miksi Suomi ja muut Naton ei-jäsenmaat osallistuvat Naton kumppanuusmaina sotilasliiton jäsenmaiden puolustamisen harjoituksiin.

"Mikään järjestelmä ei ole aukoton"

Tiedon salaamista varten on yhä käytettävissä perinteisiä raskaista teknisiä salausmenetelmiä. Niiden käyttö on hankalaa, eikä se ole järkevää eikä mahdollistakaan tavanomaisten asioiden käsittelyssä.

Siksi joudutaan hyväksymään, että tavanomaiset asiat tulevat niistä kiinnostuneiden tietoon. Mikään järjestelmä ei ole Visurin mukaan aukoton. Tehokas keino on silti edelleen tiedon lokeroiminen.

Ulkoministeriöön kohdistunut tietomurto tuskin jää Rentolan mukaan lajissaan ainoaksi tapaukseksi Suomessa.

Sotilasstrategisella perustiedolla ei enää merkitystä

Kylmän sodan aikana Suomi oli suurvaltojen välialuetta. Siksi sekä silloinen Neuvostoliitto että Yhdysvallat liittolaisineen oli kiinnostunut maastamme.

–Tutustuin arkistoihin sekä Washingtonissa että Lontoossa. Niistä tiedoista ilmeni, että lännessä tiedettiin kaikki mahdollinen Suomesta. Siellä oli erittäin tehokas tiedustelu.

–Minun tietoni ulottuvat 1960-luvun puoliväliin. Uudempia tiedustelutietoja en ole nähnyt, Visuri kertoo.

Tiedustelun tavoitteena lienee ollut, miten Yhdysvaltain ilmavoimien ylilennot Suomen yli itään varmistettaisiin. Vastaavasti Neuvostoliitto pyrki varmistamaan, miten se olisi voinut estää kyseiset ylilennot.

Nykyinen tilanne on aivan toinen monestakin syystä kuten siksi, että Suomi on Euroopan unionin jäsenmaa. Ulkomaisten tahojen kiinnostus on nykyisin toisenlaista kuin aiemmin.

Sotilasstrategisella perustiedolla ei enää ole samanlaista merkitystä kuin aikaisemmin, koska tietoja on helpompi hankkia.

–Siksi erityistä vakoilua ei tarvita, koska jo laillisilla keinoilla voidaan pysyä melko tarkasti selvillä sotilasstrategisista asioista missä maassa tahansa, Visuri sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Salaista tietoa liikkui Jyväskylästä itään ja länteen