Vapaaehtoisesti lapseton Ester, 31, kohtasi vastustusta: "Ei lapsettomalle sterilointia tehdä"

Vapaaehtoisesti lapsettoman mieli ei muutu politiikalla.

Tuskin kukaan sanoo seitsemännellä kuulla raskaana olevalle naiselle, että ”kyllä mielesi vielä muuttuu”. Vapaaehtoisesti lapsettoman ratkaisua taas kyseenalaistavat usein tuntemattomatkin – ainakin sterilointiin asti.

31-vuotias Ester Suve-Nykänen sai vastustusta jopa sairaanhoitajalta.

– Hoitaja sanoi, että voi toki varata minulle lääkäriajan, mutta ei lapsettomalle sterilointia tehdä.

Lääkäri oli ymmärtäväisempi. Silti hänkin ehdotti, että naimisissa oleva Suve-Nykänen tulisi toimenpiteeseen yhdessä miehensä kanssa.

– Sanoin hänelle, että jos eroamme, mieheni voi hankkia ihan niin monta lasta kuin haluaa jonkun muun kanssa. Kyse minun kehostani, 31-vuotias Suve-Nykänen sanoo.

Suve-Nykäselle yksi suurimmista syistä lapsettomuusvalintaan on muisto siitä, kuinka paljon hän itse teininä aiheutti omalle lähipiirilleen tuskaa käytöksellään. Lisäksi yrittäjän arki on helpompaa ilman lapsia, maailman ja ympäristön tila tuntuu vain huononevan ja lasten elämä on muuttunut entistä materialistisemmaksi.

Ei synnytystalkoille

Lastenhankinta puhuttaa julkisuudessa, koska syntyvyys on historiallisen alhaista ja laskusuunta on jatkunut jo vuosia. Tilanne on kirvoittanut kommentteja myös poliitikoilta: esimerkiksi Antti Rinne (sd.) on kannustanut kansalaisia synnytystalkoisiin.

Vapaaehtoisesti lapsettomat -yhdistyksen puheenjohtaja Soile Rajamäki sanoo moisten puheiden loukkaavan kaikkia naisia riippumatta siitä, onko perheenlisäystä suunniteltu.

– Näissä kommenteissa nainen nähdään yhteiskunnalle vain synnytyskoneena. Tasavertaisuuden pitää perustua siihen, että kullakin on oikeus henkilökohtaisiin ratkaisuihinsa eikä ketään arvoteta niiden perusteella.

Arvostelu kohdistuu lähes poikkeuksetta naisiin. Rajamäen mukaan syynä on osin biologia, mutta myös yhteiskunnan rakenteet.

– Asenne on, että nainen on nainen vain ollessaan äiti ja äiti on lapsen ensisijainen huoltaja.

Kelan tutkija Anneli Miettinen on samaa mieltä. Naisen odotetaan tekevän aktiivisen päätöksen lapsiasiassa, kun taas miehen kohdalla valintaan vaikuttaa erityisesti parisuhdetilanne.

– Miehen odotetaan yleensä pohtivan lapsen hankintaa vain parisuhteessa, kun taas naisten kohdalla asia liittyy eniten ikään.

Pois puhe ”prismaperheistä”

Miettinen korostaa, että yhteiskunnan on järkevää olla huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Silloin on kuitenkin keskityttävä rakenteisiin, jotka vaikuttavat lasten suunnitelmalliseen hankintaan, kuten epäsäännöllisten työsuhteiden yleistymiseen tai perhevapaisiin.

Joulukuussa Väestöliitto julkisti uusimman perhebarometrinsä, jossa tarkasteltiin syitä lastenhankinnan lykkäämiseen. Tuolloin otsikoihin nousivat nuorten aikuisten kauhukuvat automarketeissa ravaavista ”prismaperheistä”.

Miettinen korostaa, että mielikuvien vuoksi lasten hankkimista voidaan lykätä, mutta ne tuskin riittävät syyksi olla hankkimatta lapsia lainkaan.

– Kärjistämällä saa toki vetäviä otsikoita, mutta samalla se voi lisätä syyttelyä vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan.

Yksi yleisimmistä syytöksistä on ajatus vela-naisista itsekkäinä uratykkeinä. Miettisen mukaan tutkimuksissa velojen ja lapsen saaneiden naisten arvot eivät poikkea toisistaan.

Miettinen myös muistuttaa, että lapsen hankinta omasta halusta on aivan yhtä itsekästä kuin hankkimatta jättäminen.

– Lapsi itse ei koskaan pyydä syntyä.

Vapaaehtoisesti lapseton ei välttämättä valitse osaansa

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla harhaanjohtava termi. Psykologi ja vapaa kirjoittaja Nefertiti Malaty haastatteli syksyllä ilmestyvää Ei äitimateriaalia -kirjaansa varten yhteensä 18:aa naista ja huomasi, ettei päätös ollut kaikille tietoinen valinta.

– Moni oli jo lapsena tai viimeistään teininä ymmärtänyt, ettei halua lapsia. Jotkut kuvailevat lapsettomuutta ominaisuudeksi samalla tavalla kuin seksuaalista suuntautumista tai silmien väriä, hän kertoo.

Lisäksi on naisia, jotka aikuistuessaan ymmärtävät, ettei lasten hankinta olekaan välttämätöntä, vaikka yhteiskunta sen normina esittäisikin.

Myös Malatyn haastatteluissa ilmeni, kuinka vapaaehtoinen lapsettomuus ärsyttää jopa tuntemattomia. Siksi monet ”elävät kaapissa” ja kysyttäessä esimerkiksi väittävät, etteivät voi saada lapsia, vaikka todellisuudessa he eivät aio edes yrittää.

– Näin he välttelevät ”sun mieli muuttuu” -puheita.

Stereotypiat uratykeistä ja ikibilettäjistä niin ikään kumoutuivat haastatteluissa. Syyt lapsettomuudelle olivat moninaisempia, eikä lapseton nainen välttämättä ole korkeakoulutettu.

– Monet olivat arvomaailmaltaan liberaaleja ja pitivät ympäristö- ja eläinsuojeluasioita tärkeinä, Malaty kuvailee.

Syksyllä julkaistavan teoksensa Malaty toivoo monipuolistavan keskustelua lastenhankinnan motiiveista.

– Synnytystalkoopuheilla voi vaikuttaa niihin, jotka harkitsevat lasta. Taloudelliset kannustimet eivät kuitenkaan muuta mieltä, jos on aina tiennyt haluavansa elää lapsettomana.

”Et tiedä rakkaudesta mitään”

Vapaaehtoisesti lapsettomien ikivihreät syytökset ja vastineet

– ”Kyllä mielesi vielä muuttuu.” (Eihän näin sanota lasta haluavillekaan. Miksi mielipiteen olisi väistämättä muututtava kumpaankaan suuntaan?)

– ”Et tiedä oikeasta rakkaudesta mitään ennen kuin sinulla on oma lapsi.” (Rakkaus muitakin kuin omaa lasta kohtaan on aivan yhtä todellista.)

– ”Kun tapaat oikean miehen, haluat kyllä lapsia.” (On myös vapaaehtoisesti lapsettomia miehiä.)

– ”Kuka sinusta pitää huolta sitten, kun olet vanha?” (Eivät lapset välttämättä asu lähellä, pidä yhteyttä tai ole itse terveitä tai edes elossa, kun olet itse vanha. Vanhainkodeissa on paljon vanhuksia, joista omat lapset eivät huolehdi.)

– ”Oletpa itsekäs!” (Yhtä itsekäs päätös on haluta lapsi: lapsi ei koskaan itse pyydä syntyä.)

Lähteet: Soile Rajamäki, Anneli Miettinen, Ester Suve-Nykänen