Varjohallitus toisi jokaiselle ministerille oman pääsparraajan

Jutta Urpilainen rohkaisee oppositiopuolueita muodostamaan varjohallituksen. Tässä jutussa on toimituksen valinnat varjoministereiksi.

Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) rohkaisee oppositiopuolueita muodostamaan varjohallituksen, jonka varjoministerit keskittyisivät virallisten ministerien haastamiseen.

– Oppositio on toki tehnyt yhteistyötä ja haastanut hallitusta yhteisillä välikysymyksillä. Varjohallitus kuitenkin tekisi yhteistyöstä systemaattisempaa, hän sanoo.

Urpilainen ehdotti Iso-Britanniassa 1950-luvulla alkanutta varjohallituskäytäntöä Suomeen ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun SDP:n oppositioon joutuminen selvisi. Hänen kaavailussaan varjohallituksen muodostaisivat ainakin SDP, vihreät ja vasemmistoliitto.

– Yhteisen linjan muodostaminen lisäisi vaihtoehdon uskottavuutta ja valmiutta siirtyä hallitusvastuuseen joko vaalien jälkeen tai hallituksen kaaduttua. Toiseksi yksittäisten ministereiden seuranta terävöityisi, kun ministerillä olisi oppositiossa yksi pääsparraaja, vakuuttaa entinen SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri.

Varjohallitusta haikaillaan Suomessa säännöllisin väliajoin. Politiikan erikoistutkija Erkka Railon mukaan varjoministerien sopivuus Suomeen selviäisi vain kokeilemalla.

– Varjoministereillä ei ole muodollista vastuuta mutta ministerien tavoin he edustavat symbolisesti tietyn alan asioita. Varjohallitus voisi olla oppositiolle julkisuuden hallinnan keino, joka elähdyttäisi julkista keskustelua. Varjoministerien sanoilla olisi enemmän painoarvoa, kun jotkut asiat ja aihepiirit liitettäisiin heihin. He voisivat esimerkiksi pitää tiedotustilaisuuksia ja haastaa hallituksen esitykset julkisuuden kautta, pohtii Railo, joka työskentelee Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksessa.

Suomeen vasemmisto-vihreä varjohallitus?

Suomen ensimmäistä varjohallitusta johtaisi pääoppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, jos sellainen tällä hallituskaudella muodostettaisiin. Varjoministerien valinta olisi samankaltaista monen tekijän summaamista ja politikointia kuin varsinaiset ministerivalinnatkin.

Alla ovat toimituksen ministerivalinnat ideologisesti melko yhtenäiseen vasemmistopuolueiden ja vihreiden varjohallitukseen. Aika näyttää, tuleeko sellainen Suomeen.

Valinnoissa katsottiin enemmän tulevaan kuin menneeseen.

Pääministeri: Antti Rinne (sd.)

Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan on syytä pyrkiä määrittämään politiikan sisältöä seuraavassa hallituksessa, joten hänen on haastattava juuri pääministeri. Kaikissa muissa tapauksissa Rinteen olisi syytä luopua puheenjohtajuudestaan.

Valtiovarainministeri: Timo Harakka (sd.)

SDP:n pörssissä rakettimainen nousu. On osoittanut hallitsevansa ministerien ajamisen liiankin ilkeisiin sana-ansoihin. Suuri kiristys -kirja kertoo, että tuntee euromekanismit. Tehtävä kuuluisi luonnostaan Jutta Urpilaiselle, mutta juuri nyt hänellä menevät perheasiat varjoministeriyden edelle.

Ulkoministeri: Eero Heinäluoma (sd.)

Puhemieheys lisäsi kansainvälistä kokemusta ja diplomatian tajua. Konkarilla on selkäytimessä Venäjä-politiikan tärkeyden ymmärtäminen, mistä ei ole kiristyneessä ilmapiirissä ainakaan haittaa.

Puolustusministeri: Markus Mustajärvi (vas.)

Haastoi ministeri Jussi Niinistön tivaamalla, kenen aloitteesta amerikkalaishävittäjät tulevat Suomeen harjoittelemaan. Pitäisi huolen, ettei johtavien perussuomalaispoliitikkojen, kuten Niinistön ja Timo Soinin, sekä puolueen eriäviä Nato-kantoja unohdeta.

Sisäministeri: Mika Kari (sd.)

Poliisiasiain neuvottelukunnan jäsen ja entinen puheenjohtaja. Nousee varjoministerin tehtävään, johon ei ole tunkua. Käytännön poliisi- ja raja-asioihin perehtyminen on enemmän hallituspuolueiden ja pienimpien oppositiopuolueiden heiniä.

Oikeus- ja työministeri: Sanna Marin (sd.)

Räväköistä avauksistaan ja vahvoista oikeudenmukaisuusvaateista tunnettu Marin olisi sopiva päällystakki suorapuheiselle Jari Lindströmille (ps.). Demareiden tulevaisuuden nimen uskottavuus kohenisi tarkkuutta vaativista kysymyksistä vääntäessä.

Liikenne- ja viestintäministeri: Jyrki Kasvi (vihr.)

Tuntee petollisen tiedustelu-tietoturva-yksilönvapaus-kolmion haasteet ministeri Anne Berneriä (kesk.) paremmin. Perinteiset liikenneasiat eivät ole

liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenen vahvuus. Tulevaisuusorientoituneena hahmottaa kuitenkin Bernerin liikennekaaret.

Opetus- ja kulttuuriministeri: Krista Mikkonen (vihr.)

Koulutusleikkausten haastaminen onnistuu uskottavasti, vaikka Mikkonen on kansanedustajana tuore. Hän on ollut muun muassa puolueensa varapuheenjohtaja. Maantiede nostaa Mikkosen varjohallitukseen ohi vihreiden Outi Alanko-Kahiluodon.

Maatalous- ja ympäristöministeri: Ville Niinistö (vihr.)

Entinen ympäristöministeri Niinistö on ympäristöasioissa vahva. Hänellä on valmiiksi korkea poliittinen profiili, johon kuuluu monenlaisten asioiden kommentointi. Ei joudu liiallisiin kahleisiin, kun saa näin laaja-alaisen varjoministerin salkun.

Sosiaali- ja terveysministeri: Li Andersson tai Aino-Kaisa Pekonen (vas.)

Perehtyneisyyden perusteella tehtävä kuuluisi ennemmin Pekoselle. Vasemmistoliiton seuraava puheenjohtaja on todennäköisesti Andersson tai Pekonen, joten varjoministeriksi nousee tuon kisan voittaja. Puolueen puheenjohtaja ei voi olla ulkona varjohallituksesta.

Perhe- ja peruspalveluministeri: Tuula Haatainen (sd.)

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja oli aikoinaan myös saman lajin ministeri. Hän seurasi sote-uudistusta tiiviisti Kuntaliitossakin, joten ehtii haastaa keskustaministerit Juha Rehulan ja Annika Saarikon tiukasti vielä useaan otteeseen ennen vuotta 2019.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Antti Lindtman (sd.)

Lindtmanista on leivottu jopa puolueen seuraavaa puheenjohtajaa. Sitä ennen olisi hankittava lisänäyttöjä kansainvälisten asioiden hallinnasta. Tämän tehtävän myötä niitä tulisi, kun tekisi kotiläksyt hyvin.

Elinkeinoministeri: Lauri Ihalainen (sd.)

Entisenä SAK:n puheenjohtajana ja entisenä työministerinä elinkeinoministeriössä tuntee sekä työelämän että elinkeinoelämän kehittämistarpeet ja kipupisteet usealta kantilta. Hienoinen ongelma voi olla, että ymmärtää varsinaisen ministerin tuskaa liikaa.

Kunta- ja uudistusministeri: Susanna Huovinen (sd.)

Entisenä liikenne- ja viestintäministerinä sekä peruspalveluministerinä ollut paljon eri uudistusten kanssa tekemisissä. Huovisen ministerikaudella sote-uudistus kytkeytyi vielä kuntauudistukseen, joten löytää aluehallinnon uudistamisen kipupisteet.