Vauhko peura jää usein ajovaloihin – liikenteessä eläinkuolemia sattuu miljoonia vuodessa

Etenkin kesä ja syksy ovat tietä ylittäville eläimille synkkää aikaa. Tienreunoilla näkyy tiuhaan eläinten ruhjoutuneita raatoja. Niiden elämä on päättynyt joko törmäykseen tai auton alle jäämiseen.

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen kertoo, että hirvieläinkolarit kilpailevat tasaisesti parkkipaikkakolhujen kanssa, sillä kauriin ja peuran kannat ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun jälkeen. Niiden kanssa kolarointi kuitenkin on harvoin hengenvaarallista.

– Peurat ja kauriit ovat alttiita onnettomuuksille. Saaliseläiminä ne säikähtävät helposti ja käyttäytyvät silloin ihan miten sattuu.

Pienten eläinten kanssa törmäyksiä ei tilastoida, eivätkä ne juuri johda jatkotoimenpiteisiin. Eläin saa usein niin pahoja vammoja, että menehtyy heti, ja yleensä auto ja autoilijakin säästyvät vahingoitta.

Eläinsuojelulaki velvoittaa kuljettajaa törmäystilanteissa. Eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Sitä on esimerkiksi tienreunaan kitumaan jättäminen. Vaikka kuljettajalla onkin lopettamisvelvollisuus, sen täyttäminen voi olla vaikeaa. Autossa ei välttämättä ole tarvittavia välineitä, ja vaikka olisikin, kuljettaja voi olla shokissa. Silloin apuna ovat poliisi ja riistanhoitoyhdistys.

– Kannattaa soittaa hätäkeskukseen, vaikka isoja vahinkoja ei sattuisikaan. Näin onnettomuus kirjautuu järjestelmään, ja sen selvittely on helpompaa, Heiskanen sanoo.

Komisario Petri Kollanen Sisä-Suomen poliisista kertoo, että hirvikolareiden ja ihmisen loukkaantumiseen johtaneiden eläinkolareiden onnettomuuspaikalla vierailee aina poliisi.

– Peurakolareiden osalta paikalle soitetaan riistanhoitoyhdistys. Yhdistyksillä on poliisin kanssa srva-sopimus, eli sopimus suurriistavirka-avusta.

Jämsän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pasi Myyry kertoo, että riistanhoitoyhdistystä työllistävät pääasiassa hirvieläimet. Jäniksistä, ketuista, supikoirista ja mäyristä ei ilmoituksia tule.

Hirvieläinten kiima-ajat ja kesälaitumelle liikahtamiset ovat hankalinta aikaa.

– Kun emä antaa edellisvuoden vasikoille poistumiskäskyn, ne hortoilevat helposti tiellä, Myyry kertoo.

Todennäköisintä aikaa törmätä hirvieläimeen on tunti auringonnousun ja laskun jälkeen.

– Kesällä eläimet hakevat paikkaa, jossa lekotella päivän ajan. Illalla lähdetään sitten etsimään ruokaa, sanoo Heiskanen.

On tarpeen tarkistaa, ettei eläimen raato aiheuta muille vaaraa. Se pitää siirtää syrjään, jos se häiritsee liikennettä.

– Kuuluu muutenkin hyviin tapoihin siirtää eläin pois ajoradalta, Heiskanen muistuttaa.

Suurriistan siirtäminen ei välttämättä itsekseen onnistu. Siinäkin auttaa poliisi tai riistanhoitoyhdistys.

– Jos riistanhoitoyhdistyksellä on poliisin kanssa srva-sopimus, liikenteessä kuolleet hirvieläimet ovat riistanhoitoyhdistyksen omaisuutta. Jos eläimessä on jotakin kelpaavaa, se käytetään ja myydään. Kaikki mahdollinen menee hyötykäyttöön, Myyry kertoo.

Varmin keino välttää pahat onnettomuudet on pitää auton nopeus 80 kilometrin tuntinopeuden alapuolella.

– Se nopeus on ikään kuin vedenjakaja. Jos törmää isoon, satoja kiloja painavaan uroshirveen yli 80 kilometrin tuntinopeudella, lopputulos on melko varmasti ikävä. Hirvialueella hämärän molemmin puolin kannattaa todella noudattaa rajoituksia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .