Viisi–kuusi prosenttia kouluikäisistä lapsista kärsii motorisen oppimisen vaikeuksista – kömpelyys varoittaa usein muista ongelmista

Lapsen into leikkiä ja pelata voi hiipua, jos liikkuminen on vaikeaa, kompastelulle naureskellaan eikä kömpelöä kaveria huolita mukaan peleihin.

Viisi–kuusi prosenttia kouluikäisistä suomalaisista lapsista kärsii päivittäisessä arjessaan motorisen oppimisen vaikeuksista eli kehityksellisestä koordinaatiohäiriöstä. Aiemmin ilmiö tunnettiin kömpelön lapsen oireyhtymänä. Häiriö saattaa näkyä esimerkiksi kömpelönä juoksuna tai kengännauhojen solmimisen vaikeutena.

Motoriikan häiriöt jäävät kuitenkin usein terveydenhuollossa turhan pienelle huomiolle. Lastenneurologi Aulikki Lano painottaa, että asiaan tulisi suhtautua samalla tavalla kuin muihin lasten erityisvaikeuksiin.

– Suomessa kiinnitetään enemmän huomiota muihin kehityksellisiin ongelmiin, kuten kielellisiin vaikeuksiin, oppimisvaikeuksiin ja ADHD-ongelmaan, Lano sanoo.

– Motorisen oppimisen vaikeuksia ei ehkä pidetä niin tärkeänä asiana kuin näitä muita, vaikka niihin pitäisi puuttua aivan samalla tavalla, hän arvioi.

Motorisen oppimisen häiriöt ovat usein kuin jonkinlainen merkkivalo, jonka syttyessä on aihetta tarkempiin tutkimuksiin. Lanon mukaan vaikeudet tulevat harvoin yksin.

– Useimmilla lapsilla, joilla on motorisia vaikeuksia, on myös muita vaikeuksia. Ongelmia voi olla esimerkiksi puheen tuottamisessa ja oppimisessa. Puolella näistä lapsista on myös tarkkaamattomuutta, eli ADHD-tyyppistä ongelmaa.

Lapset myös usein liikkuvat vähemmän kuin ikätoverinsa.

Osa motoriikan häiriöiden tuomista ongelmista on psyykkisiä. Ajan myötä lapsen motorisiin ongelmiin kietoutuu usein myös sosiaalisten taitojen vaikeuksia, käytöspulmia ja itsetunto-ongelmia.

– Näkisin, että tästä aiheutuva huonommuuden ja hyväksymättömyyden tunne vaikuttaa yksilötasolla myöhemmin, Lano arvioi.

Tarkkaa syytä motoristen ongelmien syntyyn ei tiedetä. Lano kertoo, että tällä hetkellä motoriikan vaikeuksien ajatellaan olevan monitekijäisiä muiden kehityksellisten ongelmien tapaan.

– Siellä voi olla esimerkiksi perinnöllistä taipumusta tai raskauteen ja synnytykseen liittyviä pulmia, Lano sanoo.

Vaikeuksia voi esiintyä lapsen varhaiskehityksestä lähtien, mutta motorinen vaikeus diagnosoidaan vasta 5 vuoden iässä tai alakoulussa. Näin halutaan sulkea pois ne lapset, joilla ongelmat korjaantuvat lapsuuden aikana.

Motoriikan ongelmia voidaan hoitaa muun muassa liikkumalla perheen kanssa, sillä on tärkeää saada liikkumisesta monenlaisia kokemuksia. Isommista ongelmista kärsiviä lapsia hoidetaan myös fysio- ja toimintaterapiassa.

– Osa motorisista ongelmista korjautuu iän ja harjoittelun myötä, ja osa vaikeuksista kärsivistä lapsista saavuttaa ikätasoiset taidot, Lano kertoo.

– Kaikilla ongelmat eivät häviä, mutta niitä voidaan ainakin lievittää näillä toimenpiteillä.

Lano puhui aihealueesta Jyväskylän yliopistolla järjestetyssä esiseminaarissa. Seminaarin jälkeen alkoi kansainvälinen motorisen oppimisen ongelmiin keskittyvä konferenssi, joka kokosi alan tutkijoita Jyväskylään kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .