Viljelijät tilaavat postimyyntikimalaisia, sillä kotimainen tuotanto ei riitä – ulkomailta tuotavien kimalaisten aiheuttamat riskit jakavat asiantuntijoiden mielipiteitä

Viljelijät hankkivat ulkomailta kimalaisia pölyttäjiksi tiloilleen, vaikka lähellä saattaisi olla mehiläistarhaaja, uutisoi Yle 2. heinäkuuta. Suomen mehiläishoitajain liiton Päijät-Hämeen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Tom Viljan mukaan kyseessä ei ole uusi ilmiö.

– Kimalaisia on tuotu tänne iät ja ajat, kymmeniä vuosia. Se ei ole millään tavalla uutuustuote, hän kertoo.

Tilaaminen ei Viljan mielestä tuo pölyttämismarkkinoille vastakkainasettelua tai kilpailua, sillä eri pölyttäjähyönteiset sopivat eri tarpeisiin.

Postimyyntikimalaisia käytetään Viljan mukaan pölyttämiseen ennen kaikkea kasvihuoneissa. Kimalaiset sopivat mehiläisiä paremmin pieniin ja suljettuihin tiloihin, sillä kimalaisia tulee tuontipesässä kerralla vain 10–20 yksilöä. Mehiläisiä puolestaan voi olla yhdessä pesässä tuhansia.

– Jos kasvattaja veisi kymmenen tuhannen yksilön mehiläispesän suljettuun kasvihuoneeseen, niitä olisi aivan liikaa. Kimalaispesät ovat siksi käyttäjäystävällisempiä pienissä tiloissa, Vilja kuvailee.

Määränsä ansiosta mehiläiset sopivat suurille peltopalstoille. Ne ovat Viljan mukaan edelleen käytetyin pölyttäjä viljelyksillä, sillä pystyvät kattamaan niin laajan alueen.

Kimalaisten tuonti on välttämätöntä kovan kysynnän takia. Vilja kertoo, että Suomessa on vain kymmeniä kimalaiskasvattajia, eikä määrä vastaa viljelijöiden tarpeisiin.

– Kun ei ole tarpeeksi omaa tuotantoa, tuonti ulkopuolelta luonnollisesti lisääntyy, hän toteaa.

– Nyt meidän on pakko luottaa ulkomaisiin tuottajiin, sillä kimalaisten kasvattajia on Suomessa niin vähän.

Ulkomailta tuoduista tai levinneistä lajeista on keskusteltu tänä kesänä vilkkaasti vieraslajien, kuten lupiinin ja kurtturuusun vuoksi. Vieraslaji tarkoittaa EU:n määritelmän mukaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta alueeltaan ihmisen mukana uudelle alueelle. Haitalliset vieraslajit ovat uhka, sillä hyvin menestyessään ne voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa alueen alkuperäislajeille, ekosysteemeille tai jopa kokonaisille elinkeinoille.

Ruokavirasto sallii vain yhden kimalaislajin eli kontukimalaisen tuonnin Suomeen. Tom Vilja ei ole huolissaan kimalaislajien välisestä kilpailusta, sillä hänen mukaansa kontukimalainen ja kotimainen mantukimalainen ovat sisarlajeja.

– Kontukimalainen ei varsinaisesti ole vieraslaji. Ne ovat aika likelle sama juttu kuin mantukimalaiset, Vilja sanoo.

Biologi Heikki Setälä suhtautuu tuontikimalaisiin skeptisemmin, sillä ne saattavat kantaa kotimaisille kimalaislajeille haitallisia tauteja ja loisia.

– On oikeastaan vaarallisempaa, mitä lähempänä lajit ovat toisiaan. Niillä saattaa olla samoja loisia, joille toinen laji on kuitenkin vastustuskykyinen. Kontu- ja mantukimalainen ovat myös ihan eri lajeja, vaikka näyttävätkin samankaltaisilta, Helsingin yliopiston Lahden toimipisteessä työskentelevä Setälä kertoo.

Kontukimalaisilla on hänen mukaansa Suomessa jo "jonkunlainen kanta", ja erityisesti ne viihtyvät lämpimässä Etelä-Suomessa. Ei ole varmaa tietoa siitä, ovatko kontukimalaiset vieras- vai tulokaslaji eli onko kanta syntynyt tarhakarkulaisista vai ovatko ne levinneet itse Suomeen tuulen mukana. Laji on alun perin Keski- ja Etelä-Euroopasta, mutta pärjää pohjoisemmassakin ilmastonmuutoksen takia.

Kontukimalaiset ovat Setälästäkin hyvä asia kasvihuoneissa, mutta luontoon päästessään ne voivat olla riski. Setälä kertoo, että pölyttäjäkato on maailman kolmanneksi suurin ympäristöuhka. Siksi olisi vakavaa jos tuontikimalaiset toisivat Suomeen muita kimalaisia tappavia tauteja.

– Pistiäistutkijoiden mielestä potentiaalisen tauti- ja loisriskin takia ulkomaalaisten kimalaisten kanssa täytyy olla todella varovainen. Heistä tuontikimalaisia ei kannattaisi päästää puutarhoihin vaan pitää suljetuissa tiloissa, Setälä kertoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .