Virkarikoksesta syytetty KRP:n Lardot kertoi saaneensa tiedon epäselvyyksistä vasta ministeriltä

Keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot kertoi perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa kuulleensa Helsingin poliisilaitoksen tietolähde-epäselvyyksistä sisäministeriltä vasta loppuvuodesta 2013.

–  Ministeri Päivi Räsänen (kd.) soitti minulle ja kertoi, että mielellään keskustelisi tietolähdetoiminnasta. Menin tapaamaan ministeriä vielä samana iltana. Ministeri kertoi minulle, että hänen tietoonsa on tullut, ettei Helsingin poliisilla olisi tietolähteitä. Tämä tuli minulle itsellenikin yllätyksenä. Mietin, että miten tämä on mahdollista.

Tämän jälkeen Lardot kertoi soittaneensa ministerin virkapuhelimesta

kaiutinpuhelun poliisin laillisuusvalvontaan, josta kerrottiin, ettei Helsingissä ole rekisteröityjä tietolähteitä.

–  Puhelun jälkeen kävin keskustelua ministerin kanssa. Ehdotin sitten, että tarvitaan ulkopuolinen selvitys ja kannattaa olla yhteydessä Valtakunnansyyttäjänvirastoon, syytteen kiistävä Lardot vastasi avustajansa Martti Juvosen kysymykseen salissa.

Jutussa on kyse valvontavastuusta

Lardot on yksi syytetyistä virkarikosjutussa, joka juontaa juurensa Jari Aarnion johtamaan Helsingin huumepoliisiin. Yksikkö tyhjensi lähteet rekisteristä viime vuosikymmenen loppupuolella, eikä lähteitä merkattu rekisteriin vuosiin.

Oikeudenkäynnissä on syytteessä pitkä liuta entistä ja nykyistä korkeaa poliisijohtoa. Istunnoissa selvitetään muun muassa, mitä kukakin tiesi tilanteesta ja pitäisikö jonkun tai joidenkin joutua siitä rikosvastuuseen. Lardotin syyte ajoittuu vuosille 2010–2013, jolloin hän toimi Poliisihallituksessa poliisijohtajana ja rikostorjuntayksikön päällikkönä.

Kaikki syytetyt kiistävät syytteet.

Lardotin mukaan valvonta ei kuulunut hänelle

Lardot toisti oikeudessa käsityksensä siitä, että velvollisuus puuttua ongelmiin oli laillisuusvalvonnan puolella. Lardotin vastuulla taas oli hänen mukaansa osaltaan asiaa koskeva ohjeistus.

Hänen mukaansa tietolähdetoiminta oli aikaisemmin sääntelemätöntä ja villiä, kunnes siihen alettiin puuttua 2010-luvun taitteessa muun muassa uusin määräyksin.

–  Tietolähteitä on ollut poliisilla aina, valitettavasti siihen aikaan (2000-luvun alussa) tietolähteitä oli yksittäisillä tutkijoilla, eikä niitä kirjattu mihinkään. Se oli aika sääntelemätöntä silloin.

Tavoitteena on ollut muodostaa poliisin eri yksiköiden välinen yhteinen rekisteri, mutta Lardotin mukaan se on ollut monella tavalla vaikeaa. Määräykset antoivat Lardotin mukaan myös tilaa erilaisille tulkinnoille rekisteröinnin soveltamisesta.

Hän kuitenkin sanoi pyrkineensä muuttamaan asioita esimerkiksi vuoden 2013 alussa, kun muun muassa tietolähteiden kirjaamisesta annettiin uusi määräys.

–  Tietolähdemääritelmää kiristettiin niin, että toisesta tapaamiskerrasta tulee velvoitteet rekisteröidä tietolähde. Henkilö muuttuu tietolähteeksi jo kahden kosketuksen kautta. Siihen tehtiin muitakin muutoksia. Yksi muutos oli se, että siihen lukuun kirjattiin se, että jos näitä tulkintakysymyksiä syntyy kentällä, niin ei saa jäädä keskenään pohtimaan niitä pitkäksi aikaa vaan pitää olla yhteydessä poliisiylijohtoon.

Kertoi luottaneensa organisaatioon

Syyttäjä Harri Tiesmaa tivasi Lardotilta jo aamupäivällä, että oliko tälle kantautunut esimerkiksi uuden määräyksen valmisteluvaiheessa tietoa siitä, että Helsingin poliisi suhtautuisi määräykseen naureskellen. Hän myös esitti Helsingin poliisista annettua lausuntoa muun muassa siitä, että rekisteröintimääräys on määräysluonnoksessa varsin ehdoton.

–  En näe mitään erikoista siitä, että valmisteluvaiheessa jokainen lausuu käsityksensä. Minulle ei ole kukaan naureskellut Helsingin suunnasta. Poliisi on puolisotilaallinen organisaatio, kun päätökset tehdään ja määräykset annetaan, totta kai niitä noudatetaan, Lardot totesi.