Virpominen jakaa mielipiteitä: Osa vieroksuu läntistä noitaperinnettä ja "kerjäämistä"

Saako virpoa? kysymykseen vastataan huomenna. Yksi varaa virpojien varalle makeisia ja toinen ei halua virpojia ovelleen. Jämsän Tarvikekeskuksessa on myyty tänä vuonna kylttejä, joiden toisella puolella lukee ”ei virpomista kiitos!” toisen puolen toivottaessa ”saa virpoa!”.

– Muutamia kylttejä on mennyt kaupaksi, kertoo Tarvikekeskuksen myyjä Saija Leppikorpi.

Kyltit otettiin nyt myyntiin ensimmäistä kertaa, kun niitä oli tarjolla muiden pääsiäistuotteiden kanssa.

Mitä syitä virpomisen kieltoon on?

– Luulen, että jotkut kokevat virpojien häiritsevän pyhäpäivän viettoaan. Tai ehkä ovat kyllästyneet siihen, että pitää varautua, kun kulkee näitä virpojia, arvelee Jyväskylän yliopiston emeritaprofessori Pirjo Korkiakangas.

Jotkut voivat olla myös harmissaan perinteiden sekoittumisesta ja siitä, että lapset esiintyvät noitina. Virpominen liittyy läheisimmin ortodoksiseen kirkko- ja kulttuuriperintöön. Kun karjalaiset joutuivat lähtemään synnyinseuduiltaan, perinne levisi itäisen Suomen ohella muuallekin maahamme.

Karjalaisessa perinteessä virpominen liittyi useampaan päivään. Suomessa perinteeseen liitettiin pääsiäisnoidat, jotka kävivät pitkäperjantaina leikkaamassa naapurin navetassa lampaista villaa, jotta saataisiin lisää omaa karjaa. Myös lehmiä käytiin virpomassa.

– Perinne alkoi muuttua 1900-luvun puolella. Se mitä me näemme, on etupäässä lasten tapa.

Alun perin virpomassa käytiin myös palmusunnuntaina ja palkka virpomisesta saatiin vasta myöhemmin.

Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan pastori Kaarlo Saarennon mukaan virpominen on alkuperäisessä muodossaan hieno asia. Ortodoksisessa kirkossa lapset virpovat palmusunnuntaina kirkkoon tulijat.

– Mikä virpomisessa on mennyt vikaan nykyään on, että siihen on sotkettu läntiset noitaperinteet ja monille paikkakunnille on tullut kerjäämistä muistuttavaa toimintaa ja sitä jotkut voivat vieroksua, sanoo Saarento.

Hän tietää ortodokseja, jotka eivät ota vastaan noidaksi pukeutuneita virpojia.

– Eihän se lasten syytä ole, mutta vanhempien tehtävä olisi kasvattaa. Virpomisessa ei ole kyse noitaleikistä tai palkkojen haalimisesta, vaan siunauksen ja hyvän pääsiäisen toivottamisesta.

Korkiakangas uskoo, että yhtenä syynä virpomisen kieltämiseen voi olla myös voimistunut kaupungistuminen ja pääsiäisen viettotapojen muuttuminen.

– Olisiko se myös sukupolvikysymys. Vanhemmat ehkä vielä tykkäävät, mutta nuoret eivät ole noudattaneet perinnettä. Siinä voi olla montakin tällaista tekijää.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .