Wallinheimo: Oikeus tehdä töitä kuuluu jokaiselle suomalaiselle

Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo puntaroi vappupuheessaan työmarkkinoita ja työllisyystilanteita.

Sinuhe Wallinheimon vappupuhe 1.5.2016

Arvoisat kuulijat,

Vappu on ollut perinteisesti suomalaisen työn ja kaikkien työtä tekevien juhla.

Juhlapäivän suomalainen työ myös ansaitsee. Kovalla työn tekemisellä ja yrittämisellä olemme luoneet tästä maasta kansainvälisen menestystarinan: yhteiskunnan, jossa heikompiosaisista on voitu pitää huolta, ja jossa jokaiselle suomalaiselle on taattu sama mahdollisuuksien tasa-arvo asuinpaikasta tai taustasta huolimatta.

Ikävä kyllä työn keskeisyys hyvinvoinnin ja tasa-arvon pohjana ei ole selkeä kaikille. Näissä korkean työttömyyden olosuhteissa vastaan tulee ajoittain kommentteja, joissa oikeutta tehdä työtä vähätellään tai työnteko-oikeuden laajentamista pidetään huonona asiana.

Erityisesti jälkimmäistä näkökulmaa on vaikea ymmärtää. Miksi se, että eri syistä osatyökykyiset voisivat päästä edes pariksi tunniksi tekemään töitä tai vaikkapa maahanmuuttajat työllistyisivät, olisi meiltä muilta pois? Ketä oikeasti uhkaisi se, jos meillä äidit voisivat päästä nopeammin takaisin työelämään kiinni?

Päinvastoin meidän pitäisi rohkeasti rakentaa Suomea, jossa oikeus tehdä töitä olisi todellinen jokaiselle suomalaiselle. Sillä myös varmistettaisiin se, että meidän kaikkien arvostamat julkiset palvelut – kuten vaikkapa laadukas koulutus- ja terveydenhuolto – ovat saatavilla myös tuleville sukupolville.

Arvoisat kuulijat,

Tie Suomeen, jossa työ nähdään velvoitteen sijasta oikeutena ei ole helppo. Vaikein mutta myös välttämättömin muutos pitää tapahtua meidän asenteessamme muuttuvaan  maailmaan. Mitä nopeammin me sisäistämme entistä globaalimman maailman asettamat haasteet, sitä paremmin Suomi ja suomalaiset menestyvät.

Sama pätee huimia harppauksia eteenpäin ottavaan teknologiaan. Digitalisaation nimellä kulkeva teollisen vallankumouksen uusin vaihe ei ole meille sen enempää uhka kuin aiemmatkaan aallot, jos niin päätämme. Tekoäly ja robotisaatio voivat keskiluokan työpaikkojen viemisen sijasta tuoda meille paljon uutta korkean osaamisen työtä, jos niin tahdomme. Itsellemme maalattuun synkkään tulevaisuuteen ei ole pakko tyytyä, jos niin haluamme. Pessimismin aika ei ole nyt, jos sille järkevää aikaa on ikinä ollutkaan.

Asennemuutosta ja rohkeutta tulevaisuuden edessä kaivataan ennen kaikkea meidän työmarkkinapolitiikassa. Jotta yhä useammalle nyt työttömänä olevalle suomalaisille voitaisiin tarjota töitä, on meidän uudistettava oma työmarkkinamallimme vastaamaan muuttuvan maailman vaatimuksia. Me emme saa tyytyä nykytilanteeseen, jossa ainoa keino reagoida markkinoiden muutoksiin on työpaikkojen lukumäärän kautta. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna on järkevämpää, että työsopimukset joustavat, eivätkä työtä tekevät ihmiset ja heidän tulevaisuutensa.

Tämän asennemuutoksen vauhdittaminen on ollut myös nykyisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan iso tavoite. Vaikka matka on pitkä, on kuluneen vuoden aikana otettu monia hyviä askeleita suomalaisen työpolitiikan päivittämiseksi globaalin talouden aikaan sopivaksi. Perinteisesti kollektiivisin välinein neuvoteltu kilpailukykysopimus, hahmotelmat ns. Suomen mallin kehittämisestä sekä pyrkimys lisätä paikallista sopimista ovat näistä parhaimmat esimerkit.

On kuitenkin päivän selvää, että Suomen talouden ja työllisyyden mittavien ongelmien ydintä ei sulateta vain lupaavalla alulla. Lisää hyviä päätöksiä, joilla puolustetaan suomalaisten oikeutta työhön, tarvitaan. Erityisesti uudessa talousympäristössä välttämättömän paikallisen sopimisen lisäämisessä kunnianhimosta ei pitäisi nyt tinkiä. Joustavampi palkanmuodostusmalli tarkoittaisi Suomelle alempia työttömyyslukuja ja vahvempaa kasvua. Siksi uskoisin sen olevan myös työmarkkinaosapuolien näkökulmasta tavoiteltava muutos.

Arvoisat kuulijat,

Työmarkkinoiden ohella rohkeutta asenteiden tarkasteluun tarvittaisiin meidän päättäjien keskuudessa. Itsekritiikkiä kaivataan erityisesti nykyistä normi- ja sääntelykokonaisuutta kohtaan. Vuosien mittaan me olemme rakentaneet Suomesta maan, jossa kaikki on joko pakollista tai kiellettyä tai vaatii vähintään usean viranomaisen luvan. Tilanne ei tyydytä ketään ja siksi siihen on nykyisen hallituksen ohjelmassa haettu muutosta.

Tuloksia on myös saatu jo aikaan. Isoin muutos tapahtui vuoden alussa, kun kauppojen ja parturikampaamoiden aukioloajat vapautettiin täysin. Erillislupia ei enää tarvita, eikä parturikampaamoyrittäjän pidä maksaa 200 euron maksua pitääkseen liikettään auki pyhäpäivänä.

Lisää normipurkua on luvassa.  Eduskunta hyväksyi viime vuoden lopulla lainmuutokset, joilla yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat myydä koulutusta ulkomaille. Maakuntakaavoja ei jatkossa enää hyväksytetä erikseen ympäristöministeriössä, mikä vauhdittaa maakunnissa suurten kaavamuutosten käsittelyä. Parkkikiekkojen väriä ja kokoa ei enää jatkossa säädellä.

Ajankohtaisimmat normitalkoot ovat käynnissä alkoholilain uudistamisessa. Luvassa on kevennyksiä sääntelyyn monella saralla. Nämä ovat tervetulleita esityksiä, sillä alkoholilain byrokratian kukkaset ovat ajaneet aikansa ohi.

On kuitenkin päivän selvää, että samaan aikaan, kun puramme sääntelyä, tarvitsemme entistä tehokkaampia keinoja puuttua alkoholihaittoihin. Meidän tulee tarjota apua niille, jotka joko itse tai läheistensä vuoksi joutuvat kärsimään alkoholista. Tiukat säännöt ja holhous koskettavat suurta suomalaisten enemmistöä eli kohtuukäyttäjiä, jotka juovat ravintolassa lasin viiniä tai ottavat saunaoluen lauantaina. Tasapainoa tarvitaan, mutta tervettä järkeä sitäkin enemmän.

Työtä riittää normipurussa pitkäksi aikaa. Terveellä järjellä pääsemme jo pitkälle. Kymmeniä muutoksia on valmistelussa ja toista sataa esitystä odottaa valmistelua. Periaatteet ovat selvät: jos laki on tolkuton, muutetaan tai puretaan se.

Arvoisat kuulijat,

Kun puhutaan työstä Keski-Suomessa, ilmassa on havaittavissa selkeä käänne positiiviseen suuntaan. Vaikka maakunnan työttömyysluvut ovat edelleenkin korkeat, on suunta oikea. Päättynyt maaliskuu oli neljäs kuukausi perättäin, kun työttömien työnhakijoiden määrä väheni maakunnassa. Maakunnan vahvojen alojen lisäksi rakentaminen on vauhdittanut Keski-Suomen irtautumista monivuotisesta taantumasta.

Keski-Suomen virkoamiselle kasvuun on totta kai monia eri lähteitä. Muuta maata pidemmälle viety oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö, paikallisten toimijoiden rohkeus ruokkia esim. Kasvu Open –tapahtumalla uutta yrittäjyyttä ovat taatusti olleet näitä lähteitä. Vastaavasti esim. koko maakunnan kasvun symboliksi nousseen Äänekosken biotuotetehtaan investointipäätöstä vauhdittivat edellisen hallituskauden päätökset yhteisöverosta. Tällä pienten tekojen mallilla meidän on hyvä jatkaa hyvän kierteen ruokkimista.

Entistä isompana haasteena meillä on pitkäaikaistyöttömyys. Maaliskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 8 334, mikä on 871 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tähän ei voida tyytyä. Itse laitan paljon toivoa hallituksen työllisyyspakettiin, josta löytyy myös keinoja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Nämä toimet lisäävät työpaikkojen määrä ja antavat toivoa työttömyyden kanssa painiville. Tärkein näistä on mahdollisuus käyttää jatkossa työttömyysturvaa uuden yrityksen strattirahana tai esim. palkkatukena. Yhtä lailla yksityisten työnvälitystoimijoiden tulo markkinoille, kuten myös suunnitelmat koko työttömyyden hoidon sijoittamisesta uusien maakuntien vastuulle tuo uudenlaista vipuvoimaa juuri keskisuomalaisten työttömien auttamiseksi.

Oma erityisryhmänsä pitkäaikaistyöttömistä ovat yli 60-vuotaat, joiden työttömyys on kestänyt yli viisi vuotta. He eivät tule työllistymään nykyisissä työmarkkinaolosuhteissa eikä heidän voimansa riitä työmarkkinoille pääsylle. Heille harkitsemisen arvoinen avaus olisi ns. Taipaleen paketin toistaminen, jossa heidät siirrettäisiin poikkeusmenettelyllä eläkkeelle. Tämä helpottaisi 3700 erittäin vaikeassa asemassa olevan suomalaisen tilannetta merkittävästi.

Arvoisat kuulijat,

Työ kaikille mahdollisen työoikeuden puolesta on jatkuva prosessi, mutta nykyisen hallituksen aikana tähän on saatu mukaan poikkeuksellisen vahva tekemisen meininki. Tätä työtä jatketaan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana entistä suuremmalla innolla.

Suomen suunnan kääntäminen vaatii meiltä kaikilta paljon töitä ja isoja päätöksiä. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta Suomeen syntyy lisää työtä ja hyvinvointia. Päätösten lykkäämisen vaihtoehtona ovat näivettyminen, työntekoa kurittavat veronkiristykset ja hyvinvoinnin rapautuminen. Uskon vahvasti, että suomalaiset haluavat mieluummin uudistuksia ja eteenpäin menemistä kuin näivettymisen tien.

Kaikki lähtee työstä. Me kyllä menestymme kunhan uskallamme tehdä töitä Suomelle. Hyvää ja energistä vappua!