Yhä harvempi uusi yliopisto-opiskelija on alle 20-vuotias

Asiantuntijat uskovat ensikertalaiskiintiön jarruttavan nuoria.

Alle 20-vuotiaiden osuus kaikista yliopisto-opiskelupaikan vastaanottaneista on laskenut viime vuosina, selviää opetushallinnon tilastopalvelun Vipusen tilastoista. Yliopistoissa arvellaan, että syy on ensikertalaiskiintiössä, joka on pelottanut nuoret harkitsemaan koulutuspaikan vastaanottamista entistä tarkemmin.

– Valintaan liittyvät uudistukset ovat tehneet nuorten valinnat entistä sitovammiksi, sanoo Itä-Suomen yliopiston opinto- ja hakijapalveluiden pääsuunnittelija Mari Kähkönen.

– Nuori miettii, että onko tämä se ala, mitä haluan opiskella. Jos ottaa paikan vastaan, menettää ensikertalaisen aseman, Jyväskylän yliopiston opintopalvelujohtaja Mari Ikonen pohtii.

Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom arvelee, että kiintiöt ovat vain yksi monesta syystä nuorten suhteellisen määrän vähenemiseen.

– Nuoret eivät toimi sillä lailla loogisesti kuin järjestelmä haluaa, toteaa psykologi Lindblom.

"Korkeakouluilla opettelemista"

Alle 20-vuotiaiden osuus yliopistopaikan vastaanottaneista näyttää lähteneen hiukan entistä selvempään laskuun vuonna 2013. Tuolloin ensikertalaiskiintiöistä keskusteltiin näkyvästi julkisuudessa, huomauttaa Oulun yliopiston professori Olli Silvén Twitterissä.

– Hallituksen esitys lainmuutokseksi annettiin syksyllä 2014, mutta mitä ilmeisemmin hakijat reagoivat jo suunnitelmaan ottaa kiintiöt käyttöön, kommentoi Twitterissä myös ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta.

Lasku on jatkunut viime vuonna, jolloin kiintiöt tulivat pakollisiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä myönnetään, ettei ensikertalaiskiintiö heti auttanut alentamaan keskimääräistä opintojen aloitusikää.

– Siihen on muutamia syitä. Kiintiöiden asettaminen on aika vaikea instrumentti. Korkeakouluilla on sen käytössä vielä opettelemista. Olemme seuranneet sen vaikutusta, ja mekaanista vaikutusta vuoden 2016 haussa oli vielä vähän, sanoo ylitarkastaja Jukka Haapamäki korkeakoulu- ja tiedepoliittiselta osastolta.

Haapamäki huomauttaa, että opintojen aloittajien keski-ikä on noussut pitkin 2010-lukua.

– Sehän on yksi syy siihen, että opiskelijavalintakiintiöt on otettu käyttöön.

Paineita valita kerralla oikein

Asiantuntijat pohtivat Twitter-keskustelussa, että paineita "valita kerralla oikein" on kasattu nuorten niskaan koko 2010-luku.

– Malli istuu huonosti muuttuvan työelämän tarpeisiin. Jatkuvan koulutuksen idea jäänyt liikaa taka-alalle, sanoo Tapio Määttä Twitterissä.

– Minun mielestäni nuorelle pitäisi sallia harha-askeleet koulutusvalinnoissa, ettei tie nousisi pystyyn ensimmäisestä väärästä valinnasta. Ajatus siitä, että pitäisi osua kerralla oikeaan, on vähän kohtuuton nuorelle ihmiselle, pohtii myös Itä-Suomen yliopiston Mari Kähkönen.

Ministeriön mukaan kiintiöt auttavat kohdentamaan opiskelupaikkoja motivoituneille opiskelijoille. Jukka Haapamäki ottaa esimerkiksi kemian opinnot: niihin on usein hakeutunut opiskelijoita, joiden todellinen tähtäin on lääketieteellisessä. He vievät paikkoja niiltä opiskelijoilta, jotka haluaisivat saada kemiasta tutkinnon.

Helsingin yliopiston Sari Lindblom on samoilla linjoilla.

– Minusta on tärkeä miettiä, onko Suomen tavoite tarjota ilmaista yliopistokoulutusta mahdollisimman monelle vai tarjoammeko yliopistokoulutusta niin, että yksi ihminen voi tehdä mahdollisimman monta tutkintoa. Siinä mielessä kiintiö on minusta reilu, hän sanoo.

Vaikutus ei näy vielä

Kiintiöiden vaikutus on jäänyt esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa toistaiseksi pieneksi. Mari Kähkösen mukaan viime keväänä yliopistolla oli yhteishaussa 53 hakukohdetta, joista vain 13 kohteessa kiintiö vaikutti valintoihin.

– Käytännössä se tarkoitti sitä, että ensikertalaiset menestyivät valinnassa niin hyvin, että heitä tuli joka tapauksessa valituksi enemmän kuin mitä kiintiöpaikkoja oli.

– Oletettavasti ei-ensikertalaisten osuus hakijoista tulee kasvamaan. Olemme varautuneetkin siihen, että kiintiö alkaa purra vasta nyt pikkuhiljaa.

Jyväskylän yliopiston Mari Ikosen mukaan yksi ratkaisu tilanteen parantamiseksi voisi olla valintakoeyhteistyö, johon opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonenkin on kannustanut.

– Jos nuori hakee kuuteen hakukohteeseen ja niihin kaikkiin on erilaiset pääsykokeet, niin opiskelija satsaa vain yhteen tai kahteen kokeeseen. On ajateltu, että valintakoe voisi olla aineistopohjainen, eikä välttämättä edellyttäisi ennakkovalmistautumista.

Myös ylioppilastutkinnon vaikutusta on Ikosen mielestä edelleen lisättävä. Parannettavan varaa on myös yliopistoilla.

– Yliopistojen ja korkeakoulujen pitäisi pystyä paremmin kertomaan siitä, miten siirtyminen alalta toiselle oppilaitoksen sisällä tapahtuu. Rehellisesti täytyy kertoa myös siitä, mihin ei voi siirtyä.

Myös Jukka Haapamäki sanoo, että korkeakouluissa tarvitaan työkaluja, joilla helpotetaan alanvaihtoa.