Yksi mittari muutti jyväskyläläisen Kati Laakson elämän

Jyväskyläläinen fysioterapeutti Kati Laakso, 44, laskee pöydälle kupin kahvia ja mustikkaleivoksen kahvilassa Jyväskylän keskustassa.

Laakso on diabeetikko, joten kahvipöytään ei käydä noin vain. Ensin Laakso ottaa penaalista pistokynän ja pistää nopeasti vatsaan yhden annoksen lyhytvaikutteista insuliinia, ateriainsuliinia. Vasta sen jälkeen hän ryhtyy syömään leivostaan.

Kati Laaksolla on ykköstyypin diabetes, ja hän tarvitsee pistoksen jokaisen aterian yhteydessä. Hänen haimansa ei eritä lainkaan luontaista hormonia, insuliinia, joka normaalisti säätee verensokerin tasoa. Joka päivä Laakson on pistettävä myös pitkävaikutteista insuliinia.

Liian korkea tai matala verensokeri uhkaa pahimmillaan diabeetikon henkeä: alhaisesta verensokerista voi seurata insuliinisokki, korkeasta happomyrkytys.

Kahvilan pöydällä on myös mittari, jolla Kati Laakso seuraa, miten hyvin hän on onnistunut insuliinia annostelemaan. Laite on kudossokerimittari, FreeStyle Lible.

Sitä varten Laakson olkavarteen on kiinnitetty lantinkokoinen sensori, jonka alla on ihon alle rasvakudokseen menevä terävä anturi.

Laakso nostaa lukulaitteen sensorin viereen: puolessa välissä mustikkaleivosta mittari näyttää arvoa 8,2 millimoolia litrassa. Kyseessä on rasvakudoksen sokeripitoisuus, joka seuraa pienellä viiveellä verensokerin arvoja.

– Se on minulle hyvä lukema. Tärkeää tietoa antaa myös näytössä näkyvä nuoli. Sen suunta kertoo, pysyykö sokeri tasaisena vai onko se nousemassa tai laskemassa, Laakso kertoo.

Aiemmin ainoa tapa selvittää verensokerin tilanne oli ottaa sormenpäästä verikoe. Sitä varten Laakson penaalissa kulkevat edelleen verikoevälineet.

Kudossokerimittarin Laakso sai kahden viikon kokeiluun vuonna 2016. Tänä vuonna lääkäri myönsi sen jatkuvaan käyttöön. Laakso vilkaisee mittaria keskimäärin 30 kertaa päivässä. Tiuha seuranta on saanut pitkäaikaisen verensokerin laskuun: niin sanottu pitkä sokeri HbA1c on laskenut 85:stä 68:aan.

Verikokeen hän tekee edelleen pari kertaa viikossa. Laakso tarkistaa laskuohjelmasta: sormenpään hän on pistänyt neulan verikoetta varten yli 68 000 kertaa.

Kati Laakso on harjaantunut arvioimaan hiilihydraattien eli sokerien määrää ruoka-annoksissa. Silti yllätyksiä tulee vieläkin.

– On juhlia ja tilaisuuksia, joissa en aina voi kysellä, mistä ruoka-aineista ruoka on tarkasti ottaen valmistettu, Kati Laakso sanoo.

Osa ruuista kuten pitsa ja suklaa ovat hankalia verensokerin säätelyn kannalta.

– Pitsan jälkeen rasva alkaa nostaa verensokeria nopeasti vasta parin tunnin päästä syömisestä, vasta silloin kannattaa pistää puolet sitä ateriaa varten varatusta insuliinista, Laakso sanoo.

Insuliiniannoksessa on otettava huomioon muutakin: liikunnan määrä, stressi, hormonaalinen tilanne ja flunssat vaikuttavat verensokerin tasoon.

Diabeteksen hoitotavat ovat mullistuneet sen jälkeen, kun Laakso sairastui 12-vuotiaana.

– Silloin kävin lääkärillä muutaman kuukauden välein. Lääkäri päätti, kuinka usein insuliinia pistän. Sen mukaan sitten perheessäni järjestettiin syömiseni. Sokeriarvoja seurattiin pissa- ja verikokeilla, Laakso kertoo.

Laakso on rutinoitunut seuraamaan omaa verensokeriaan ja annostelemaan insuliinia. Kaksi kertaa vuodessa hän käy diabeteslääkärin vastaanotolla Keski-Suomen keskussairaalassa. Tällä hetkellä lääkäri seuraa, miten etenee Laaksolle kehittynyt silmäsairaus, retinopatia.

Silmäsairauksien ohella sydän- ja verisuonisairauksien, munuaissairauksien ja amputaatioiden riski kasvaa, jos verensokeri pysyy liian pitkään korkealla.

Kati Laakso on Keski-Suomen diabetesyhdistyksen sihteeri sekä Vihreiden varavaltuutettu Jyväskylässä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .