Yksin asumisen kalleus tuntuu

Useinmiten suomalaisen kotitalouden perusyksiköksi mielletään talous, jossa on kaksi kohtuullisesti toimeen tulevaa tulonsaajaa.

Todellisuudessa yhteiskuntamme kotitalouksista yli 40 prosenttia on kuitenkin yhden hengen talouksia, jossa asumis- ja muut elinkustannukset kasautuvat yhden ihmisen harteille.

Riippumatta siitä, onko kustannuksia jakamassa yksi vai useampi henkilö, ensimmäinen asia mikä tarvitaan, on asunto ja tunnetusti pienet asunnot ovat neliöhinnoiltaan kalliimpia, saati jos asunnossa on vielä sauna – vaikka yksin asuva voi kaivata saunomista siinä kuin pariskuntakin.

Tämän lisäksi yksin asuva maksaa monissa asioissa saman verran kuin kahden aikuisen talous, sillä samoja tarvikkeita tarvitaan riippumatta siitä, montako henkeä talouteen kuuluu.

Tarvitaan huonekaluja, astioita, elektroniikkaa, sähköä, nettiyhteys ja vakuutukset aivan yhtälailla yhdelle kuin useammallekin.

Ruokaan yhdellä hengellä menee toki vähemmän rahaa, mutta pienemmissä erissä hankittuna elintarvikkeetkin ovat kalliimpia. Auton hankkiminen ja pitäminen parkkipaikkoineen, vakuutus-, huolto- ja polttoainekuluineen on yksin asuvalle usein liian raskas kuluerä.

Yhden henkilön talous ei myöskään kestä yllätyskuluja, kuten pesukoneen rikkoutuminen, sairastuminen tai työttömäksi jääminen.

Tämä kaikki tekee yksin asumisesta vaikeaa ja siksi ihmettelen, miksi poliittisessa päätöksenteossamme ei ole kiinnitetty tähän epäkohtaan riittävästi huomioita.

Kohti inhimillisiä arvovalintojen vaaleja.

toiminnanjohtaja

Jyvässeudun työllistämisyhdistys ry

kansanedustajaehdokas (sd.)

Jyväskylä