"Yksinkertainen asia on pilattu lailla" – Sarvipäät siirtyvät turvareservaatteihin ja metsästysalueet kaventuvat

Viime marraskuussa 90 vuotta täyttänyt joutsalainen Tapio Ruohtula, Vaihelan tilan entinen isäntä, on tuohtunut. Syynä on hirvieläinten metsästyksen lupaehtoihin tehdyn lainmuutoksen voimaantulo. Muutos edellyttää erillisten alle 1 000 hehtaarin alueiden poistamista hakemuksista ja kieltää niillä metsästämisen.

– Aikaisemminkin olemme erillisiä alueita karttoihin piirrelleet, mutta meillä ei ole ollut oikeutta niitä poistaa eikä määrätä, missä luvansaaja pyyntilupansa käyttää, sanoo Keski-Suomen riistapäällikkö Olli Kursula.

– Nyt tehty muutos selkeyttää asiaa. Vesialueiden osalta mikään ei ole muuttunut.

Vesialueilla ei hirviä metsästetä, mutta esimerkiksi vuokratut vesialueet voivat yhdistää luvanhakijan maa-alueita toisiinsa. Tämä on oleellista, koska lupa myönnetään ainoastaan vähintään 1 000 hehtaarin yhtenäiselle maa-alueelle.

Suomen riistakeskus voi kuitenkin poiketa maapinta-alaa tai yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jos alue on saari tai alueeseen liittyy muu vastaava erityinen syy. Kapeita jokia sekä ojia ja puroja ei katsota vesialueeksi, jotka erottavat maa-alueita toisistaan.

– Ne rinnastetaan siten lähinnä teihin ja rautateihin, Kursula sanoo.

– Useimmiten alueen katsotaan säilyvän yhtenäisenä, jos hakijalla on suoraan kapean vesialueen vastakkaisella puolella olevalla alueella metsästysoikeus.

Mikäli vesialueen omistaja ei ole antanut hirvieläimen metsästyslupaa tai vuokrannut metsästysoikeutta esimerkiksi metsästysseuralle tai -seurueelle, vesialueet jakavat yhtenäiseksi ajatellun metsästysalueen sirpalealueiksi, joilla ei saa metsästää.

– Arkadianmäellä on sorvattu torso lainmuutos, Ruohtula sanoo.

– Nyt syntyy uusia, mittavia sirpalealueita.

Metsästäjäliiton Keski-Suomen toiminnanjohtaja Heikki Taskinen ei näe ongelmaa yhtä suurena kuin Ruohtula, mutta myöntää, että uusia sirpalealueita syntyy.

– Niiden myötä voi syntyä myös hirvireservaatteja, Taskinen hymähtää.

– Hirvi oppii nopeasti, missä on turvallista ja siirtyy niille alueille.

Ruohtula heittää vielä lisää vettä kiukaalle.

– Mitä käytännön merkitystä on sillä, että se vesialue pitää vuokrata?

– Yksinkertainen asia on pilattu lailla.

Taskisen mukaan lainmuutoksessa on oleellista, että nyt sirpalealueilla ei saa metsästää.

– Aikaisemminkaan sirpalealueille ei ole saanut lupaa – mutta toisaalta metsästämistä ei kiellettykään, Taskinen sanoo.

Ruohtula on tottunut tekemään anomuksia ja maavuokrasopimuksia. Hänen mukaansa sopimukset vesialueiden osakaskuntien kanssa teettävät mittavasti lisätöitä.

Tämä ei ole kuitenkaan ongelman ydin.

– Ongelma on siinä, että ainakaan tällä alueella eivät kaikki osakaskunnat ole halukkaita tekemään sopimuksia, joihin sisältyisivät hirvi- ja suurpetoluvat, Ruohtula sanoo.

– Useat osakaskunnat ovat tehneet päätöksiä, joissa vain lintujen metsästäminen on sallittua. Tämä siitä huolimatta, että hirviähän ei järvestä metsästetä.

Taskisen mukaan ongelma ei ole kovinkaan yleinen, ei ainakaan pohjoisessa Keski-Suomessa.

– Kyllä vuokrasopimusten tekeminen on onnistunut ainakin Kannonkosken-Kivijärven alueilla, Taskinen sanoo.

Keski-Suomen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Timo Merosen kokemukset ovat saman suuntaisia.

– Käsittääkseni osakaskunnat ovat tehneet enemmän sopimuksia hirven- kuin sorsanmetsästäjien kanssa, Meronen sanoo.

– Usein ne sorsanmetsästysluvat pidetään itse. Hirvisopimusten taustalla on yleensä se, että haavakot on voitu hakea vedestä pois sen kummemmin kyselemättä.

Meronen kuitenkin painottaa, että sopimusten tekeminen on täysin osakaskuntien omassa harkinnassa.

– Ja eihän vedestä tule hirvenmetsästysaluetta tekemälläkään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .