Yksityistielaki muuttuu: Riidat ratkotaan jatkossa käräjillä, avustukset romahtavat ja hallinnossa on lisää työtä

Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja näpäyttää tietokoneelta kuvan Kuntoutuskeskus Peurungan valkokankaalle. Poutaisen syksyisen maisemakuvan halkoo loivasti kaartuva soratie, jonka molemmin puolin kasvaa syksyn kellastamaa hyvin hoidettua taloussekametsää. Tien alussa näkyy kaksi postilaatikkoa.

Tuo tie voisi olla mistä tahansa maakunnasta, sillä yksityisteitä on kaikkiaan 350 000 kilometriä.

– Tämän huomaa heti yksityistieksi. Valtio ei pitäisi sitä noin hyvässä kunnossa, hauskuttaa Rahja kuulijakuntaa.

Suomen Tieyhdistys ja 10 alaan liittyvää näytteilleasettajaa ovat 16 paikkakunnan kiertueella esittelemässä uutta yksityistielakia sekä teiden hoitoon tarjolla olevia palveluita sekä ratkaisuja. Vuoden alussa voimaan astuneen lain valmisteluun Rahja myös osallistui. Hänen mukaan lain laadinta on taantunut Suomessa.

– Ennen lakia valmisteleva toimikunta istui ja kirjoitti niin kauan, että tuli valmista. Silloin ajateltiin kokonaisuutta, käytiin huolella läpi pykälien tulkinnat ja katsottiin niiden vaikutukset muihin lakeihin. Nyt tästä on taannuttu ja vasta käytäntö osoittaa, miten lain kirjauksia tullaan tulkitsemaan. Yksityistielaissa on paljon kirjauksia, joita itse halusin toisin, sanoo Rahja.

Uudessa laissa yksityistie voi saada tukea vain, jos tiellä on järjestäytynyt tiekunta. Rahja ennakoi näiden korjaustukien romahtamista. Lisäksi hallintoon tulee lisää tehtävää.

Tiekunta on määrämuotoinen tapa huolehtia yksityistien tienpitoon liittyvistä asioista. Tiekunnan osakkaita ovat tiehen käyttöoikeuden saaneet kiinteistöt. Tieosakkaaksi voidaan ottaa myös elinkeinon harjoittaja, joka tarvitsee tietä kulkemiseensa. Tiekunnan kokouksissa päätetään mm. tienpidon tasosta, ja päätökset ovat enemmistöpäätöksiä. Uuden lain myötä näihin kokouksiin voi osallistua puhelimitse tai tietoverkolla. Muutos helpottaa metsäpalstojen omistajia.

Yksityistietä voidaan hoitaa myös ilman tiekuntaa sopimalla asioista tieosakkaiden kesken, mutta uuden lain myötä tällaiset tiet eivät voi saada avustusta tienpitoon valtiolta. Peurungan osallistujat olivat lähes kaikki mukana tiekunnissa.

Toinen iso muutos laissa koskee tieriitojen ratkaisemista. Ne aiemmin käsitelleet kuntien tielautakunnat lakkautetaan ja riidat ratkotaan käräjäoikeudessa. Rahjasta hyvää muutoksessa on päätösten tasalaatuisuus. Kuntien tielautakuntien toimintakyvyssä oli vaihtelua, mutta toisaalta käräjille valittamisessa tarvitaan lakimiestä ja se tulee hintavaksi.

Viitasaarelainen Sirpa Tiitinen tarttui tiekunnan puheenjohtajan nuijaan pari vuotta sitten. Hoidettavana on seitsemän kilometriä Niinijoki–Lehtola -tietä.

– Kukaan muu ei suostunut tehtävää. Meillä mukava ja riidaton hoitokunta, jossa homma hoituu, kertoo Tiitinen.

Vieressä istuva Hannu Rutanen jatkaa.

– Meillä on perinteinen isäntälinja. Äijät hoitavat tien ja Sirpa tarkimpana hallintopuolen, sanoo Rutanen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .