Yli puolet ministereistä keltanokkia - vain lyhyt eduskuntataival takana

Ministereiden määrä kasvaa 17:ään. Yhdeksän salkunkantajaa on enintään toisella kaudella Arkadianmäellä.

Hallitukseen on noussut viime aikoina useita henkilöitä, joilla on vain lyhyt poliittinen kokemus eduskunnasta. Uusimmat esimerkit ovat tulevat oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), 32, sekä kulttuuri-, urheilu- ja Eurooppa-ministeri Sampo Terho (ps.), 39. He molemmat ovat vasta ensimmäisen kauden kansanedustajia.

Ensimmäisellä kaudellaan ovat myös liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.), 53, sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.), 37. Lisäksi hallituksessa on viisi toisen kauden kansanedustajaa pääministeri Juha Sipilä (kesk.), 56, mukaan luettuna.

Ministerien määrä nostetaan pian 14:stä 17:ään joidenkin heistä työtaakan keventämiseksi. 17 ministeristä yhdeksän eli yli puolet on enintään toisen kauden kansanedustajia. Tilanteeseen vaikuttaa toki se, että perussuomalaiset on hallituksessa ensimmäistä kertaa ja puolue sai paljon kansanedustajia vasta toissavaaleissa 2011.

Uusi ilmiö

Ilmiö on toisen maailmansodan jälkeisessä poliittisessa kulttuurissa uusi, sanoo Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.

– Säännönmukainen tilanne on ollut, että ne, joita edes harkitaan ministereiksi, ovat vähintään toisen kauden kansanedustajia ja heillä on ollut merkittäviä puolueen sisäisiä asemia.

Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta arvioi asiaa samoin.

– Takavuosina ministeriksi nousemiseen vaadittiin kouliintumista puolueessa ja eduskunnassa selvästi enemmän kuin tänä päivänä.

Molempien mukaan ministeriksi on tyypillisesti noustu puolueen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajistosta sekä valiokuntien johtopaikoilta. Osalla hallituksen keltanokista on toki tällaistakin taustaa.

Valtaa keskittynyt johdolle

Mistä muutos johtuu? Ruostetsaari katsoo, että valtaa on keskittynyt puolueiden johtoihin.

– Puheenjohtaja voi valita ministerit entistä vapaammin, vaikka heistä päätetäänkin puolueen ja eduskuntaryhmän päättävissä elimissä. Ministerit ovat yhä selvemmin puoluejohtajan luottohenkilöitä.

Jokisipilä arvelee, että muutos on osa kehitystä, jossa politiikan aikajänteet lyhenevät.

– Jos esimerkiksi puolueen puheenjohtaja ei näytä saavan aikaan riittävästi kahdessa vuodessa, hänet pannaan vaihtoon. Uusi piirre on myös, että politiikka on vain yksi vaihe ja sieltä siirrytään muualle.

Virkamiesten valta kasvaa

Sekä Jokisipilä että Ruostetsaari muistuttavat, että kokemattomuutta voi olla sekä asioiden että poliittisen prosessin hallinnassa. Ministerin kokemattomuus johtaa helposti siihen, että virkamiesten valta kasvaa.

– Jos ministeri on kokematon, hän voi olla ministeriön virkamiesten vietävissä, Ruostetsaari sanoo.

Ministerin kokemattomuus ei kuitenkaan välttämättä ole vain huono asia. Henkilöllä saattaa olla tuoreempia ajatuksia kuin muilla.

– Esimerkiksi Bernerissä Sipilä haki nimenomaan kokemusta poliittisen elämän ulkopuolelta yrityselämästä, Jokisipilä tulkitsee.

Lisäksi kansanedustajavuorokaudet eivät kerro totuutta ministerin valmiudesta ja kyvykkyydestä.

– Esimerkiksi Häkkänen toimi (silloisen pääministerin Jyrki) Kataisen esikunnassa ja näki hallitustyöskentelyä läheltä, Jokisipilä sanoo.

Myös pitkää kokemusta

Hallituksesta löytyy toki myös pitkää kokemusta eduskunnasta. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.), 52, on kuudennen kauden kansanedustaja. Viidennen kauden edustajia ovat elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), 51, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.), 53, sekä tuleva maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), 57.

– Leppä on selvä poikkeus, hän edustaa perinteistä kaavaa. Hänellä kesti poikkeuksellisen pitkään päästä ministeriksi, Ruostetsaari sanoo.

Tuore maatalousministeri pitää kaupan omia brändejä markkinahäirikköinä

Tuleva oikeusministeri oikeuskanslerin valinnasta Ylellä: Katson todella tarkkaan kuvion läpi

Uudet miesministerit Ylellä: Tasa-arvoa edistetään, mutta pätevyys ratkaisee