Yllättävän puhdasta, jos ei osu kakkaan – Keskisuomalainen selvitti, mitä lunta syövän lapsen suuhun päätyy ja tutkitutti laboratoriossa kolme luminäytettä

Juttu on julkaistu Keskisuomalaisessa 17. helmikuuta 2018.

Tulokset ovat huojentavia. Kolmen Jyväskylän keskustasta tutkitun luminäytteen perusteella vanhemmat voivat antaa lastensa maistella kaupunkimme lunta ilman suurta huolta bakteereista.

Huono uutinen on se, että suuhun päätyy lumen mukana monenlaista muuta ällöttävää moskaa.

Keskisuomalainen keräsi luminäytteet Jyväskylässä Kirkkopuiston kulmalta, Matkakeskuksen liikennevaloista ja Mäki-Matin perhepuistosta. Esimerkiksi perhepuiston näyte on sellainen, että sen tutkittujen bakteerien pitoisuudet alittavat pullovedelle asetetut raja-arvot.

 

Kaikki näytteet olivat puhtaat ulosteperäisistä E. coli -bakteereista. Enterokokkeja löytyi Matkakeskuksen näytteestä yksi pesäke sadasta millilitrasta ja Kirkkopuistosta kolme. Esimerkiksi vesijohtovedessä ei mitään ulostebakteereja saa olla lainkaan.

Lyijytasokin oli Jyväskylän näytteissä yllättäen jopa vesijohtoveden raja-arvojen sisällä.

– Näytteet olivat yllättävän puhtaat, mutta en itse söisi niiden lunta, enkä antaisi lastenkaan syödä, sillä hyvin olennaista on se, mitä me emme tutkineet. Bakterologiset tutkimukset eivät kerro, onko lumessa vaikkapa hyönteisiä, kemikaaleja tai virtsaa, Eurofins-laboratorion mikrobiologi Susanna Pussila sanoo.

– Pissahan on onneksi steriiliä tavaraa, paukauttaa näytteet tutkinut laborantti Pirjo Ihander ja toteaa, että voisi itse vaikka haukata kaikkien muiden näytteiden lunta paitsi Matkakeskukselta kerättyä.

 

 

Pussila on kaukaa viisas. Kirkkopuistosta lapsi tosiaan olisi saanut suuhunsa koiranpissaa ja pikkusikarin tuhkaa. Matkakeskuksen luminäyte oli ruman harmaa ja näytteeseen osui mukaan ainakin pureskeltu purukumi.

Yäk. Mitä jos pieneen suuhun livahtaa purkka, tupakka – tai pahin kaikista, kakka!

Seppälääkäreiden lastenlääkäri Hannu Nissinen lohduttaa, että lapsi ei kakkoja tai tupakoita hevillä niele. Aika harva lapsi edes työntää likaista lunta suuhunsa.

– Uloste tai tumppi ehkä pyörii suussa ja on sitten vain huuhdeltava pois. Useimmiten lapsi myös oksentaa sellaisen jo ennen kuin se pääsee mahasuolikanavaan.

Hän ei ole koskaan urallaan törmännyt siihen, että lapsi olisi sairastunut lunta ­– tai edes hiekkaa – syömällä.

– Infektiot eivät tartu lunta syömällä. Ottaisin siis aika lunkisti lumen maistelemisen kanssa.

Nissinen kuitenkin neuvoo vanhempia ohjeistamaan lasta välttämään pissoja ja muita eläinten eritteitä, vaikka sellaistakaan maistamalla tuskin sairastuu. Ohimenevä vatsavaiva voi kuitenkin olla mahdollinen.

 

 

Sairastuminen riippuu paitsi henkilön vastustuskyvystä, myös elimistöön joutuneiden taudinaiheuttajien määrästä.

– Lumessakin saattaa olla kyllä esimerkiksi E. coli -bakteeria, joka aiheuttaa suolistoinfektioita, mutta sitä pitää olla tietty määrä. Jokunen yksittäinen bakteeri ei riitä aiheut­tamaan tautia, Nissinen sanoo.

Kolmesta tutkitusta luminäytteestä kaksi sisälsi pienen määrän ulostebakteereja.

Susanna Pussilan mukaan on mahdotonta sanoa, millainen määrä on syöjälle haitallinen, sillä vastustuskyky on niin erilainen perustervellä ja ihmisellä, jonka vastustuskyky on heikentynyt.

Toisaalta lumen syöminen voi myös osaltaan auttaa parantamaan vastustuskykyä.

– Meidän ei pitäisi elää liian puhtaassa ympäristössä, Nissinen sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .