Ympäristöahdinko muotoutui musikaaliksi, jonka tekemiseen ei yksi lukukausi riittänyt – Äänekosken lukiolaiset käsikirjoittivat, sävelsivät ja sanoittivat teoksensa itse

Äänekosken lukion musiikinopettajan Lauri Myllylän syyskuussa vetämä musikaalikurssi saa huipennuksen keskiviikkona 23. tammikuuta. Noin 25 opiskelijan ja muutaman opettajan suur-urakka on lopultakin valmis yleisöensi-iltaan. Opiskelijat kirjoittivat perusjuonen, sävelsivät, sanoittivat sekä sovittivat laulut ja laativat koreografian. Jättiurakka ei mahtunut kurssikuukauteen eikä edes koko syyslukukauteen.

– Alunperin ajattelimme, että valmista olisi ennen joulua. Kurssin aikana syntyi luonteva jako työryhmiin osallistujien kiinnostusten mukaan. Muutamaa viikkoa ennen kaavailtua ensi-iltaa huomasimme, että oikeastaan yhtään mitään ei ollut valmiina, vaikka hyvää oli vireillä paljon. Kokonaisuus on hyvin kunnianhimoinen ja onneksi päätimme kypsytellä, huokaisee Tuuli Piltonen.

Musikaalin ohjaaja Niko Dahlblomilla sekä Piltosella on käytännön näyttämökokemusta musiikkinäytelmistä, ja he ovat nähneet myös useampia musikaaleja.

– Tämä on siten aito musikaali, että sävellyksissä on muutamia toistuvia teemoja ja laulut myös kuljettavat juonta eteenpäin. Huoli ympäristön tulevaisuudesta kulkee päähenkilön tarinan rinnalla, avaa Dahlblom kokonaisuutta.

Piltosen mukaan tieto Tyynen valtameren jättimäisestä muovilautasta vaikutti teoksen taustalla. Jaakko Uljas tulkitsee meren symboloivan laajemminkin maailmaa.

– Kokonaisuudessa varmasti näkyy, että nuoret ovat teoksen tekijänä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että keskeiset roolit liittyvät esittäjien todelliseen ikään, ja nuoruuden energisyys leimaa varmasti koko esitystä. Laulut tuovat juoneen myös tärkeitä käänteitä, sanoo Uljas.

– Me lähdimme ensin luonnostelemaan tarinaa. Oikeastaan siinä rinnalla syntyi sitä kuljettavia ja sen käänteisiin liittyviä lauluja, kertoo Piltonen.

– Kappaleissa on laaja kirjo tyylejä. Meillä on balladeja, menevää musiikkia ja elektronimusiikkia. Minulle oli yllätys, että lukiolaisissa on niin vahvaa elektronisen musiikin osaamista, ja se tuo musikaaliin oman hyvin persoonallisen leiman, sanoo Dahlblom.

Kuvataideopettaja Minja Revonkorpi harrastaa ompelua ja laajemminkin kädentaitoja. Hän oli Loiskis-orkesterin 100-vuotias Suomi -kiertueella mukana kuvittajana. Revonkorpi kahden opiskelijan avulla muodosti puvustuksen ja lavastuksen työryhmän.

– Nuorilla oli jo hahmot olemassa, joita sitten asusteilla lähdimme ilmentämään. Esimerkiksi ryhmäkohtaukseen tarvittiin koulupukuja ja haamunaiselle syntyi eteerisyyttä ja toisaalta hääpukua ilmentävä kokonaisuus. Muutamalla esiintyjällä on useampia roolihahmoja. Tämä on ollut mahtava yhteinen projekti, toteaa Revonkorpi.

– Lavastus on aika pelkistetty ja sitä monipuolistaa huolellinen valojen käyttö. Meillä on ikärajasuosituksena 10 vuotta. Sitä nuorempien on vaikea ymmärtää tätä tarinaa, ja paikoin äänen voimakas käyttö voisi pelottaa pienempiä, sanoo Uljas.

– Luvassa on kaikkiaan kolme esitystä. Teemme kolme läpimenoa ja olemme valmiit keskiviikkoiseen ensi-iltaan, lupaa Dahlblom.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .