Yritysten lupaukset hiilineutraaliudesta lepäävät luottamuksen varassa – asiantuntijat kertovat, miten yritysten lupauksia kannattaa lukea

Yritys toisensa jälkeen on julistanut pyrkivänsä hiilineutraaliksi lähivuosikymmeninä. Hyvältä kuulostavat tavoitteet jäävät leijumaan ilmaan, jos yritys ei konkreettisesti vähennä toimintansa päästöjä, sanovat asiantuntijat.

STT kysyi alan osaajilta, miten yritysten ilmastotavoitteita pitäisi lukea sekä missä kulkee viherpesun ja oikeasti vaikuttavan toiminnan raja.

Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme sanoo suoraan, että yritysten hiilineutraaliuslaskelmat ovat vielä kuin villi länsi. Ulkopuolisen on vaikeaa todentaa tietoja ja laskelmia tehdään vaihtelevin taustaoletuksin.

–  Joskus käytettävät oletukset voivat poiketa aika paljonkin todellisesta tilanteesta, Halme sanoo.

Samoilla linjoilla on Suomen ympäristökeskuksen Jyri Seppälä, joka istuu myös Suomen ilmastopaneelissa.

–  Yleinen raami on selvä. Ensin tiedostetaan oman toiminnan päästöt, vähennetään ne minimiin ja sen jälkeen kompensoidaan loput, Seppälä sanoo.

Ilmastojalanjälkeä voi tarkastella monella tasolla, joista vaatimattomin on tarkastella pelkästään omia suoria päästöjä. Kunnianhimoinen tapa on huomioida koko elinkaari, jolloin tarkastellaan tuotettuja palveluita ja niiden vaikutusta.

Luotettavan hiilineutraaliuslaskelman erottaa epäpätevistä kahdella tapaa. Seppälän mielestä yrityksen, joka haluaa markkinoida itseään hiilineutraalina, pitäisi ensinnäkin tarkastella koko elinkaarensa päästöjä. Lisäksi laskelmat pitäisi varmistaa luotettavalla, ulkopuolisella asiantuntijalla.

Tällä hetkellä yritysten ilmastotavoitteita ovat arvioineet esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus VTT, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Ulkopuolisten arvioitsijoiden kenttä on Seppälän mukaan vielä "hakemassa muotoaan". Elinkaariarvioinnin tarkastajilta ei vaadita pätevyyden osoittamista.

Uskottavuus ja hyvä maine tärkeitä

Tutkijat eivät ota kantaa minkään yksittäisen yrityksen ilmastotavoitteisiin tai niiden realistisuuteen.

Viime viikolla omasta suunnitelmastaan kertoi esimerkiksi lentoyhtiö Finnair. Kansainvälinen lentoliikenne aiheuttaa yli kaksi prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä, minkä takia lentoyhtiöillä on erityinen paine kertoa ilmastotoimistaan.

Finnair pyrkii hiilineutraaliksi viimeistään vuoden 2045 loppuun mennessä ja haluaa puolittaa aiheuttamansa nettopäästöt vuoden 2025 loppuun mennessä vuodesta 2019. Kaikkia päästöjä ei saada poistettua vielä pitkään aikaan, minkä takia yhtiö tarvitsee rahaa päästöjensä kompensointiin. Kompensoinnin osuus on yhtiön mukaan huomattava.

Neste Oil on kertonut hiljattain tähtäävänsä hiilineutraaliin tuotantoon vuoteen 2035 mennessä.

Hiilineutraaliksi tähyävä yritys voi palkata avuksi päästökompensaatioita välittävän yrityksen. Jos yritys haluaa kutsua itseään hiilineutraaliksi, sen on varmistettava, että kaikki toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt sitoutuvat.

Halme Aalto-yliopistosta painottaa, että kompensaation vaikutuksen pitää olla todellinen ja pitkäaikainen. Kompensaatioilla ei myöskään koskaan saisi perustella saastuttavaa toimintaa.

–  Jos esimerkiksi istutetaan metsää, pysyykö istutettu metsä metsänä. Toimenpiteen pitäisi olla vaikuttava monta vuotta, jotta hiilensidonta todella tapahtuisi. Onko näin, on oikeasti hankala kysymys.

Epävarmuus ei tarkoita Halmeen mukaan kuitenkaan sitä, ettei hiilineutraaliustavoitteita kannattaisi asettaa.

–  Mutta siinä on paljon tekemistä, miten valvonta järjestetään ja miten todentamisjärjestelmä saadaan luotettavaksi. Miten tarkastetaan, että kompensaatioita tekevä yritys on todella tehnyt sen mitä on luvannut tai miten toimenpiteen hiilensidontavaikutus on laskettu.

Kompensaatiota tarjoavien yritysten toiminta perustuu hänen mukaansa pitkälti uskottavuuteen ja hyvään maineeseen.

Ilmasto-ostoksilta puuttuu kuluttajansuoja

Myös Suomen ympäristökeskuksen Seppälän mukaan nielujen lisääminen on vielä "hyvin kyseenalainen alue" varsinkin mitä tulee toimien pysyvyyteen. On vielä epäselvää, miten julkinen valta voisi säädellä toimialaa.

Suomessa toimii Seppälän arvion mukaan noin kymmenkunta päästökompensaatioita välittävää yritystä. Päästökompensaatioita ostavalta kuluttajalta puuttuu hänen mukaansa vastaavanlainen laki kuin mitä kuluttajansuojalaki on.

–  Jos joku maksaa jotain, eikä myyty asia ole sellainen kuin on luvattu, se pitäisi pystyä palauttamaan. Eihän asiakas voi olla tietoinen ostamansa päästöoikeusyksikön todellisuudesta. Pitää vain luottaa myyjän antamaan tietoon.

Mitä pidemmälle hiilineutraali maailma etenee, sitä vähäisemmäksi käyvät myös järkevät hiilensidonnan kohteet. Seppälä muistuttaa, että mahdollisuus loppuu jossain vaiheessa.

–  En halua lähettää sellaista viestiä, että kyse olisi viherpesusta, sillä sitä se ei ole. Tämä on pikemminkin välivaihe. Yritysten viestinnässä nostaisin aidon päästöjen vähentämisen selvästi isompaan rooliin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.