ÄKS Rock -festari

Kaksi iltaa, kaksi ravintolaa, kaksitoista bändiä. Äänekosken kevääseen vakiintuneella paikallisten bändien katselmuksella on toimiva sapluuna. Kokeneempaa laitaa Koskella luotsataan, ja tekijöitä riittää, sillä nytkin paikkoja jouduttiin halukkaiden kesken arpomaan.

Tällä kertaa mukana oli myös ulkopuolisia vahvistuksia: trubakeikoille olivat saapuneet Kauko Röyhkä ja Tommi Kalenius, joka toki on Äänekoskelta kotoisin.

Kalenius ei kuitenkaan ollut Ravintola Kallion lauantaihumussa aivan kotonaan, vaikka olikin muokannut settiään kapakkakuntoon ottamalla mukaan fanittamiensa lauluntekijöiden biisejä. Edu Kettunen, Mikko Kuustonen, Hector, Juice Leskinen ja Neil Young toivat Kaleniuksen oman tuotannon sekaan varmemmin kaikille tuttua tavaraa.

Kauko Röyhkä puolestaan ei ihmetellyt Pub Markuksen huuruista yömeininkiä, hänen karismansa tuntuu riittävän kaikkiin tilanteisiin. ÄKS Rockissa oli tänä vuonna vahva punkjuonne, ja siihen sopivasti Kaukollakin oli setissään akustista punkkia Tuon sulle Alfredo Garcian pään - ja Kanerva-kappaleiden myötä. Muutoin Röyhkä piti yllättävänkin herkällä hempeilyllä yleisön tiukasti otteessaan.

Nimekkäät vieraat eivät kuitenkaan olleet pääosassa. Tärkeintä ÄKS Rockissa on äänekoskelaisuus. Eikä mikään tympeän ummehtunut kotiseutuhengen laji, vaan reipas yhdessä tekeminen ja rockin riemullisuudesta nauttiminen.

Itsestäänselvästi tällaisessa rajattomassa katsauksessa tasoerot ovat suuria, mukana kun on mukavaa harrastustoimintaa ja nopeasti kyhättyjä tilapäiskokoonpanojakin. Joukosta erottuivat ne satojen tai jo tuhansien keikkojen muusikot, joita rutiini ei ole päässyt tylsyttämään.

Fabulous Thunderbirdsin ja Albert Kingin välimaastoon itsensä paaluttanut Blues Deluxe on aina vain tiukassa iskussa, kitaristi Jaska Liimatainen on Ääneseudun THE juurimuusikko. Jukka Vehkala puolestaan pääsee yhdistämään kaksi suurta idoliaan, Kari Peitsamon ja Status Quon Vehkala plays Peitsamo -projektissaan, joka toimii riemukkaasti niin akustisena kuin nyt koettuna sähköisenä bändiversiona.

Kokonaan toista laitaa rutiinin suhteen oli Pöllö Kymppitonni, joka iski Pelle Miljoonan punk-klassikoiden kimppuun kaikki soittaa -asenteella. Joka ääni ei mennyt kohdalleen, mutta keski-ikääntyneen kaveriporukan innokas kohkaaminen, räime ja energia olivat nyt se todellinen punk-manifesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.