150 esiintyjää lavalla – hillitön, massiivinen Carmina Burana kuullaan Jyväskylässä 20 vuoden jälkeen

Jyväskylä Sinfonian harjoitustilasta kantautuva jylisevä laulanta kaikuu pitkin Kolmikulman pitkää porraskäytävää. Jyväskylän oopperakuoro on palannut joulukuun tauoltaan, ja harjoittelee Carmina Burana -näyttämökantaattia noin kuudenkymmenen laulajan voimin tammikuisena keskiviikkoiltana.

Vaikkei latinankielisistä sanoista saisikaan selvää, välittyy kuulijalle teoksen tunne ja voimakkuus. Pilkahduksia ilosta ja nautinnollisista houkutuksista, mutta myös katkeruudesta ja pettymyksestä. Eikä tässä läheskään kaikki.

 

Carl Orffin legendaarinen Carmina Burana esitetään Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa. Lauantaina 26.1. kahden esityksen ajaksi lavalle saadaan Jyväskylän oopperakuoron lisäksi Jyväskylä Sinfonia ja lapsikuoro Vox Aurea kapellimestari Ville Matvejeffin johtamina. Solisteina toimivat sopraano Reetta Haavisto, tenori Aki Alamikkotervo sekä kroatialainen baritoni Robert Kolar. Konsertit on toteutettu yhteistyössä Tampereen Musiikkiakatemian kanssa.

Esityksiä voi kuvailla spektaakkeleiksi, Oopperakuoron valmentaja Kimmo Tuuri kokee.

– Meidän kokoonpanomme on iso, ja koko tunnin ajan tunnelma on räiskyvä, hillitön ja massiivinen. Kyllähän sinne väliin pieniä suvantovaiheita mahtuu, mutta pääosin mennään täysiä ja annetaan yleisön nauttia kaikesta, Tuuri selventää.

Orffin vuosina 1935–1936 säveltämä teos perustuu keskiaikaiseen runokokoelmaan. Kantaatin aloittava ja lopettava O Fortuna on tuttu monille populaarikulttuurista ja mainoksista. Kuorovalmentaja näki teoksen marraskuun alussa Tampereella, jossa yleisö hänen mukaansa vallan riehaantui kantaatin mukana.

– Kuoro on valtavan tärkeässä roolissa Carmina Buranassa. Teknisesti kantaatti ei ole vaikea, mutta se vie koko 60-henkisen kuoron äänellisesti aivan äärirajoille nousuineen ja laskuineen.

 

Edellisen kerran kantaatti on esitetty Jyväskylässä vuonna 1999. Tuolloin mukana ollut Virpi Markkanen laulaa teoksessa nyt 20 vuotta myöhemmin ykkössopraanona.

– Teokseen oli helppo päästä takaisin kiinni. Laulan tällä hetkellä Jyväskylän Studiokuorossa, ja vaikka siellä esitettävä sisältö vaihtelee kovasti, sopii Carmina Burana erittäin hyvin vähän taas toisenlaiseksi haasteeksi, Markkanen kertoo.

Yksi hänen lempiosuuksistaan teoksessa on kaunis Blanziflor et Helena esityksen loppupuolella.

– Vaikka se on pieni lyhyt pätkä, niin se on tajuttoman vaativa juurikin ykkössopraanolle. Rakastan sitä osana kantaattia, ja pidän etenkin sen haasteellisuudesta.

Kakkosbasson virkaa hoitava Matti Kortet oli jo pitkään toivonut pääsevänsä esittämään Carmina Buranan osana isoa kuoroa. Kun oopperakuoro haki laulajia, ei päätöstä tarvinnut kauaa punnita.

– Syyskuussa alkanut harjoituskausi on mennyt oikein hyvin. Yllättävän vähän on tullut vastaan kinkkisiä paikkoja, sillä teos on varsin melodinen ja siinä on pilkahduksia modernista sävelkielestä, Kortet sanoo.

JAMK:n edustuskuoro Cantinovumissa esiintyvälle miehelle siirtyminen kahden konsertin ajaksi Bachista ja Mozartista alle 100 vuotta vanhaan musiikkiin on ollut mieluisaa.

– Kantaatti on kuin sarja hiottuja timantteja. Jokaisella osalla on oma selvä karaktääri, eikä niihin jäädä turhaan lojumaan. Etenkin lempiosani Veni, Veni, Venias rullaa eteenpäin jopa rokkaavalla tyylillä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .