300: Imperiumin nousu

Vuonna 2006 historiallisesta toimintaelokuvasta 300 tuli yllätyshitti. Lähes kokonaan virtuaalilavasteissa kuvattu 300 oli visuaalisesti jotain ihan uutta. Vaikka tarkemmin ajatellen elokuva oli typerä, se onnistui pysymään coolin puolella.

Nyt tekninen etumatka on menetetty, ja jatko-osalla on myös draamallinen ongelma: edellisen elokuvan tarinaa on mahdotonta jatkaa. 300: Imperiumin nousu on löytänyt pulmaan ratkaisun. Tällä kerralla seurataan toista soturiryhmää, ateenalaisia miekkasankareita.

Kreikkalaisen kenraalin Themistoklesin (Sullivan Stapleton) suuri unelma on yhdistynyt Kreikka. Tätä tavoitellessaan hän tappaa persialaisten kuninkaan nuolella ja käynnistää näin koston kierteen. Vainajan poika katkeroituu ja ryhtyy jumalkuninkaaksi.

Pääroistoksi nousee kuitenkin kuningasvainaan suojatti ja jumalkuninkaan vallan takapiru Artemisia (Eva Green). Artemisia on kiihkeä tappokone, jonka koston- ja verenhimolla ei ole mitään rajoja.

Jos kertoisin Imperiumin noususta mainitsematta väkivaltaa, se olisi sama kuin kertoisi olympialaisista ilman urheilua. Elokuvassa on kahdenlaisia kohtauksia: taisteluita ja valmistautumisia taisteluun. Veri ei pelkästään lennä valtoimenaan, vaan se lentää komeassa kaaressa hidastettuna. Pelkästään yksittäisiä tappoja on varmasti parisen sataa.

Onneksi miekkamätön lisäksi saamme nähdä komeita meritaisteluita, jotka mahtipontisuudessaan ja hurjuudessaan lähentelevät mielipuolisuuden rajoja. 300: Imperiumin nousu luottaa mottoon "enemmän on enemmän".

Homomiehille ja heteronaisille kerrottakoon, että komeita miehiä sixpackeineen on tarjolla valtavat määrät. Roistopuolen joukot ymmärtävät paremmin taisteluissa suojautumisen merkityksen. Eipä silti, että se mitenkään heitä auttaisi. 3D:n ystävä en ole vieläkään, mutta tällaiseen visuaaliseen ilotulitukseen ja valtaviin joukkokohtauksiin tekniikka sopii hyvin.

Ohjaus: Noam Munro. Päärooleissa: Sullivan Stapleton, Eva Green, Lena Headey, Rodrigo Santoro. Tyylilaji: toimintadraama. K16.