Aavejahdissa

Tietokirjailija Mauri Karvonen johdattaa lukijan vanhojen kartanoiden ja aavetarinoiden pariin.

Suomen historia, vanhat kartanot, linnat ja puutarhat kiinnostavat tietokirjailija Mauri Karvosta. Eivätkä pelkästään rakennukset vaan myös ihmiskohtalot ja tarinat, myös kummituskertomukset.

– Historia on vetänyt puoleensa pienestä saakka. Aavetarinat ja kansanperinne ovat osa vanhojen rakennusten perintöä, Karvonen sanoo.

Karvonen vie tuoreessa kirjassaan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (Nemo) lukijan 12 kohteeseen, muun muassa Louhisaareen, Mustioon, Hvitträskiin, Aleksanterin teatteriin ja Katajanokan vankilaan. Kohteiden lisäksi esitellyiksi tulevat paikkoihin liitetyt kummitukset ja selittämättömät tapahtumat.

– Valitsin kirjaan historialtaan erilaisia kohteita. Rakennuksissa on tapahtunut järkyttäviä ja surullisia asioita, joita pidetään aavetarinoiden pohjana, mutta on myös lukuisia mukavia ja iloisia tapahtumia, ja niitä seuranneita aaveiden paluita, hän kertoo.

Minkälaisia aavetarinoita rakennuksista kerrotaan?

– Klassisia esimerkkejä ovat tietysti koputukset, äänet, puhe, musiikki, tuoksut, askeleet, ovien avautuminen ja tavaroiden liikkuminen. Joskus kerrotaan nähdyn aaveita, olemassa olleita henkilöitä.

Kirjaansa varten Karvonen kävi kaikissa kohteissa ja sai tilaisuuden tutkia myös varjeltuja tiloja ja aineistoja.

–  Olen kiertänyt satoja kohteita, jossa väitetään kummittelevan ja joskus tulee vastaan sellaista, mitä ei järjellä osaa selittää. Tapahtumille löytyy 99-prosenttisesti normaali selitys, mutta sitten on se yksi prosentti. Aaveista haluaisin tavata Mustion linnan Hjalmar Linderin, jonka kerrotaan yhä silloin tällöin istuvan työpöytänsä ääressä, Karvonen hymyilee.