Ad Astra – Liha tottelee kuria

Liha tottelee kuria on paljonpuhuva nimi näytelmälle ja kirjalle, sillä Miina Supisen kirjastahan alkujaan on kysymys. Nimi saa katsojan odotukset lentämään villeinä jo ennakkoon. Odotukset palkitaan: teoksen dramatisoinut ja ohjannut Mirka Seppänen antaa roimasti vauhtia lihan piiskaamiselle.

Näytelmä marssittaa estradille erikoisen joukon kehonsa ja mielensä vankeina olevia ihmisiä. Tapahtumien keskiössä oleva Silolan perhe saa korttipakan hullunkuriset perheet kalpenemaan, kun ilotteleva näytelmä paljastaa kiiltävän pinnan alaisen todellisuuden.

Seppänen on ohjaaja, joka on tottunut pitämään kaikki langat käsissään. Niin nytkin: näytelmän kokonaisilme visuaalista esillepanoa ja äänimaailmaa myöten on hänen näkemyksenä mukainen.

Erityisesti pidin esityksen musiikista, joka kuvitti tapahtumia hienosti. Siinä ei ollut mitään päälle liimattua tai koristeellista.

Harkittua liioittelua ja tehostusta löytyi sitä vastoin niin roolihahmoista kuin heidän ulkoisesta habituksestaankin. Siloista pintaa vaaliva äiti, maailmankuulu kapellimestari-isä ja perheen kolme lasta saavat tuta, miten pohja voi pettää yllättävällä tavalla.

Esityksen kokonaisilme ja henkilöiden karikatyyriset hahmot ovat sekä mahdollisuus että uhka. Ne tuovat absurdia keveyttä, mutta samalla vaarana ovat puskafarssin karikot. Ero on hiuksenhieno, ja joskus se vältetään nipin napin.

Esityksen ehdottomana voimana ovat rooleihinsa paneutuneet näyttelijät. Nautin kuntosaliyrittäjä Aivon ja Katriinan äidin roolit tehneen Noora Happosen luontevasta ilmeikkyydestä ja Perttu Lähdesmäen päiväkodin johtajatar Pölkistä. Petteri Olkinuora teki vakuuttavaa työtä kuoriutuessaan pullamössöstä lihaskimpuksi, ja Sauli Yksjärven muuntautumiskykyä on ilo seurata.

Esityksen traagisimmat hahmot ovat kuitenkin naiset, sisustussuunnittelija-äiti Katriina (Laura Häkkinen) ja tytär Astra (Elsa Kalervo). Toinen siivousinnossaan ja ehjää kuorta vaalien, toinen koettaen löytää jotakin todellista lihan kurittamisen kautta antavat aika lohduttoman kuvan naiselle tarjoutuvista rooleista.

Minut näytelmä jätti pohtimaan, onko lihan tai mielen kurittaminen lopulta vaivan arvoista. Jos onni ja hyväksyntä tulevat vain äärimmäisen kontrollin kautta, tuoko se todellista lisäarvoa, onnea, menestystä tai edes mielihyvää?

Käsikirjoitus: Miina Supinen. Dramatisointi, ohjaus, ääni- ja visuaalinen suunnittelu: Mirka Seppänen. Valosuunnittelu: Jani Pietikäinen. Puvustus/tarpeisto-avustajat: Päivi Hirvi, Raija Niiniaho, Sonja Saarinen, Vuokko Seppänen. Rooleissa: Laura Häkkinen, Vesa Partanen, Elsa Kalervo, Petteri Olkinuora, Eeva Sutinen, Riku Suonio, Noora Happonen, Perttu Lähdesmäki, Riitta Saarelainen, Sauli Yksjärvi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.