Aino Venna – Marlene

Marlene Dietrich, Edith Piaf, Jacques Brel, Leonard Cohen. Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Aino Venna sivuuttaa populaarimusiikin viimeiset 50 vuotta ja ammentaa esikoislevyllään hapeilemättä kaanonista. Chansonia, laulelmaa, folkia ja hämyisää klubijazzia sisältävä Marlene on vahvasta traditiotietoisuudestaan huolimatta persoonallinen debyytti. On raikasta, että modernit elementit on jätetty levyltä lähes kokonaan pois.

Venna, oikealta nimeltään Aino Ahokas, on muusikon lisäksi myös aloitteleva elokuvantekijä. Elokuvat, ja erityisesti vanhan Hollywoodin näyttelijätähdet, ovatkin avain Dietrichin mukaan nimetyn Marlenen maailmaan. Niiden kiehtovissa tunnelmissa levyllä liikutaan.

Ei liene sattumaa, että Marlenen ainut lainakappale Trouble of the World kuullaan myös Douglas Sirkin vuonna 1959 valmistuneessa Imitation of Life -elokuvassa. Mahalia Jacksonin väkevän gospel-revittelyn sijaan Venna tulkitsee sävelet herkemmin, pehmeän folk-näppäilyn tahtiin. Versio on onnistunut.

Marlenella Venna laulaa sekä englanniksi sekä ranskaksi. Ranskan kieli yhdistettynä chanson-tyylisiin sävellyksiin pyrkii entisestään vahvistamaan levyn vanhahtavaa tunnelmaa. Vaikka mukana on kappale nimeltä Waltz to Paris, ei albumi kompastu liian pahasti Pariisi-kliseisiin.

Sen sijaan Vennan englannin ääntämys voisi olla aavistuksen sujuvampaa. Hieman suomalaiselta kalskahtava aksentti uhkaa ajoittain nakertaa vahvojen mielikuvien varaan rakennettua kokonaisuutta.

Yksinkertaiset sävellykset ja viisihenkisen yhtyeen voimalla tehdyt sovitukset tavoittavat usein olennaisen. Waltz to Paris sisältää Leonard Cohenilta tuttua nyanssien oivalluskykyä. Nimikappaleen keinuva valssi säestää tarinaa särkyneestä rakkaudesta. Vauhdikas ja kepeä Suzette kulkee kokonaan ranskaksi.

Hienoin veto on silti jätetty viimeiseksi. Tuutulaulua marssirumpuun yhdistävä War Song on kuulas, jopa hieman myyttinen laulu.

Aino Venna ei ole eikä epäilemättä yritäkään olla esikuviensa veroinen tulkitsija. Hänen näkökulmansa on ennen kaikkea fanin ja ihailijan näkökulma. Se on nykyään täysin relevantti tulokulma musiikkiin.

Rauli Karjalainen