Alastair Reynolds – Muistoissa sininen maa

Suom. Hannu Tervaharju. Like 2012. 624 s.

Aikamme kärkiscifisteihin lukeutuva walesilainen Alastair Reynolds tekee uuden päänavauksen ja sijoittaa tuoreimman romaaninsa Muistoissa sininen maa lähitulevaisuuteen. Tai no, ainakin Reynoldsin tuotannon puitteissa.

Eletään 2100-lukua ja ihmiskunta on hiljalleen alkanut levittäytyä avaruuteen. Kuu ja Mars ovat asuttuja, kaivostoimintaa on Kuiperin vyöhykettä myöten. Maa-planeetta on jakaantunut maa- ja vesikansakuntiin, edistyvä teknologia on näet mahdollistanut merien aivan uudenlaisen hyödyntämisen.

Sodat ja väkivalta ovat muisto vain totalitaristisen Mekanismin ansiosta, joka seuraa hiljaa taustalla ihmisten liikkeitä, estäen kaikenlaisen vilungin.

Kukoistukseen nousseen Afrikan mantereen mahtisukuihin lukeutuvan Akinyan klaanin matriarkka Eunice Akinya on kuollut ja jättänyt jälkeensä suunnattoman perinnön. Päivänsä savannilla viettävä eläintutkija Geoffrey ja Kuussa taiteilijana kituuttava Sunday tempautuvat mukaan isoäitinsä kuolinpesän selvittämiseen, joka johtaa ihmiskuntaa mullistavan löydön äärelle.

Reynolds esittää jälleen vahvan teknologisen vision. Tosin itse en jaa kirjailijan optimismia avaruuden valloituksen aikataulusta: viimeisen puolen vuosisadan aikana miehitettyjen avaruuslentojen saralla ei ole tapahtunut juuri mitään.

Vaikea kuvitella, että vain sadan vuoden kuluttua Marsin tasangot ovat lähempänä kuin Etelämanner nyt. Toisaalta, teknologian leviämisellä ja uusilla innovaatioilla on aina tapana yllättää.

Vaikka Muistoissa sininen maa tapahtuu lähitulevaisuudessa, sen maailma on kutakuinkin yhtä vieras kuin esimerkiksi kirjailijan Ilmestysten avaruus -saagan, joka sentään sijoittuu ultra-futuristiseen tulevaisuuteen.

Reynolds yhdistää jälleen kiehtovalla tavalla teoreettisen fysiikan uusimpia trendejä ja jopa avaruusoopperaa. Tuloksena on vangitseva välähdys tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta ei ole onnistunut räjäyttämään itseään takaisin kivikauteen.

Kirjan kiitossanoissa Reynolds puhuu Akinya-saagan tulevista osista, joten tämän romaanin kutkuttavasti kysymyksiä herättävä loppuhuipentuma ja sitä seuraavat useat epilogit asettuvat paremmin kontekstiin. Jatkoa siis odotellessa, kun vain malttaisi.