Aleksandr Kuprin - Junkkerit

ALEKSANDR KUPRIN

Junkkerit

Suom. Mika Rassi. Savukeidas 2011. 362 s.
Aleksandr Kuprin (1870-1938) kuuluu Venäjän kirjallisuuden viimeisiin suuriin klassikoihin.

Myöhäinen vaikutusaika on tehnyt Kuprinista jossain määrin väliinputoajan. Neuvostoliitossa hän toki oli arvostettu mutta kumminkin kriittisenä realistina jo mennyttä maailmaa kuvaava. Neuvostoliiton jälkeen taas hän jäi ainakin länsimaisissa käännösvalinnoissa kokeilevampien aikalaistensa varjoon - suotta.

Junkkerit on taitava kuvaus tsaarin aikaisesta sotakoulusta, jossa nuorukaisia on jo melko pienestä pitäen koulittu tuleviksi upseereiksi. Kysymyksessä on nykyilmaisuna eräänlainen ammattikorkeakoulu. Tarkoitus on valmistua aikanaan aliluutnantiksi, siis suoraan ilman asevelvollisuutta, vailla varsinaista alokkaana ja sotamiehenä oloa.

Äksiisistä, simputuksesta ja nöyryytyksistä pojat kyllä pääsevät osallisiksi, mutta silti he ovat etuoikeutettua, kultaista nuorisoa, joka ajoittain itsekin ihmettelee, kuinka he voisivat valmistuttuaan olla elämää kokeneiden, usein perheellisten sotamiesten ja etenkin aliupseerien henkisinä kasvattajina.

Kuprinin kuvauskohteena on moskovalainen junkkerikoulu. Mainiosti tuodaan esiin vanhan ensivaltaisen pääkaupungin Moskovan ja sen hetkisen nousukkaan Pietarin välinen jännite.

Kirja on myös tarina varsin lapsellisten nuorten miesten kovasta kasvatuksesta autoritäärisen yhteiskunnan eliitiksi. Romanttiset rakastumiset kuuluvat asiaan, mutta jopa ne jäävät syrjään, kun edessä häämöttää kunniakas ura ja komea univormu.

Mika Rassin suomennos on sujuva ja luotettava. Pari kertaa kieli kuulostaa liian nykyaikaiselta, kuten silloin, kun jonkun siviilin kerrotaan pukeutuneen mökkiasuun. Eiköhän sellaisella tsaarin Venäjän herralla sentään ollut yllään huvila-asu?

Kuprin oli takavuosikymmeninä Suomessakin varsin suosittu kirjailija. Mukavaa, että hänet taas otetaan esiin. Kirjailijan pääteoksena voidaan pitää vuonna 1905 ilmestynyttä romaania Kaksintaistelu. Se on riipaiseva kuvaus upseerielämän apeudesta. Se kannattaa lukea ikään kuin valmistelevan osan, toiveikkaan Junkkerit-kirjan perään.