Alfred Hitchcock, oikea psyko? Mestariohjaaja muokkasi, vaani ja terrorisoi naisia – syntymästä tänään 13. elokuuta 120 vuotta

Onnea Alfred Hitchcock, 120 vuotta. Maailman parhaaksi ohjaajaksi ja jännityksen mestariksi sanotun elokuvantekijän muistoa hieman tärvelee se, että hänen on myös sanottu olleen oikea hirviö, naistenkiusaaja ja alkuperäinen psyko. Asiassa on jotain perääkin, ainakin jossain määrin.

1970-luvun alussa haastattelussa Alfred Hitchcock kielsi sanoneensa, että näyttelijät ovat karjaa. Hän totesi: ”Saatoin sanoa, että näyttelijöitä on joskus kohdeltava kuin karjaa.”

Hitchcock halusi muokata naistähdistä fantasioidensa ja pelkojensa kohteita. Etäinen, seksuaalisuutensa kampauksilla, silmälaseilla, iltapuvuilla ja viileällä käytöksellä patoava nainen oli aina sama, vain kasvot ja nimet vaihtuivat.

 

Nainen on kaaos, mies luo järjestyksen

 

Alfred Hitchcock oli viktoriaanisen Lontoon ja katolisen koulun kasvatti, joka pelkäsi lähes kaikkea: väkivaltaa, poliiseja ja etenkin naisia, jotka pelottavat olennot hän nosti jalustalle mutta viileän etäisinä blondeina ja arvoituksina. Hitchcock halusi sitoa ja stilisoida naisensa eteerisiksi kuviksi.

Parhaat saavat jäljittelijöitä. Hitchcockin naisista tuli koko elokuvahistorian pakkomielteitä. Hollywoodin tyylikkään etäinen glam-kuningatar on suurelta osin Hitchcock-luomus.

Kaaos piti luoda uudestaan järjestykseksi Ohjaajalle maailma on aina paha, vaarallinen ja hallitsematon paikka, ja siksi asiat on kerronnassa järjestettävä patologisella vimmalla kuntoon niin, että vaara katoaa. Nainen on tämän luomistyön kohde.

 

Tippi Hedren, uhri joka puhui

 

Kauhuelokuvan perusteoksen Psykon (1960) jälkeen ohjaaja käänsi heti katseensa kohti kahta seuraavaa projektia, joista tuli Linnut (1963) ja Marnie (1964). Kummankin pääosassa oli jäätävän vaalea ja tyylikäs blondi Tippi Hedren. Nainen ei ollut koskaan ennen näytellyt elokuvissa. Ohjaaja bongasi hänet tv-mainoksesta.

Hedren on avannut suunsa jo ennen metoo-kampanjaa. Feministit ovat tarttuneet asiaan.

Hitchcock teki kuvausten aikana epätoivoisia lähentely-yrityksiä. Hedren torjui ne, ja sen seurauksena hän sai käydä läpi helvetin. Nainen oli ohjaajan muokkauksessa lähes aamusta iltaan ja vuosien ajan.

BBC:n ja HBO:n elokuva The Girl (2012) kertoi tarinan draamamuodossa. Hedren, silloin 82, sanoi ensi-illan aikoihin Telegraphille: ”Minun piti päästä karkuun. Olin tekemisissä elokuvateollisuuden vaikutusvaltaisimpiin kuuluvan miehen kanssa, ja se oli vaikeaa, nöyryyttävää ja loukkaavaa.”

Hitchcock uhkasi: ”Jos lähdet, tuhoan urasi.”

Niin tapahtui.

 

Lintujen hyökkäys

 

Tippi Hedren oli Hitchcockille pitkän sarjan viimeisiä. Häntä ennen olivat Joan Fontaine, Madeleine Carroll, Ingrid Bergman, Grace Kelly, Janet Leigh ja Kim Novak.

Ohjaajalle naistähti ei ollut ihminen eikä näyttelijä vaan pakkomielle. Kaikkia se ei häirinnyt. Psykon tähti Janet Leigh sanoi Hitchcockista: ”Minä jumaloin häntä.”

Lintujen kuvauksissa Hitchcock vakuutti Hedrenille, että kohtauksessa käytetään samoja mekaanisia lintuja kuin aiemminkin. Sitten apulaisohjaaja sanoi, etteivät mekaaniset linnut toimi, joten on käytettävä oikeita. Mies juoksi pois. Hedren tajusi, ettei ohjaajalla ollut ikinä aikomustakaan käyttää mekaanisia linnunkorvikkeita.

Koettelemus alkoi. Korppeja, lokkeja ja kyyhkyjä heitettiin naista kohti jatkuvalla syötöllä. Kuvaukset kestivät päiviä. Lopulta veriseksi nokittu ja uupunut nainen romahti ja alkoi itkeä hysteerisesti. Hänet vietiin lääkäriin. Sairauslomaa tuli viikko.

”Ei hän voi lomailla viikkoa. Meillä ei ole ketään muuta, jonka kanssa kuvata”, sanoi Hitchcock. Johon lääkäri: ”Mitä te oikein yritätte, tappaa hänet vai?”

Marnien kuvausten jälkeen Hedren räjähti ja pani välit poikki. Sen jälkeen Hitchcock ei edes maininnut Hedrenin nimeä. Hän oli vain ”the girl”, tyttö. Ura loppui siihen.

 

Seksiä vain elokuvissa

 

Niin Ingrid Bergman kuin Grace Kellykin torjuivat mestariohjaajan lähentelyt ja saivat jopa vaikuttaa hahmoihinsa. Ilmeisesti Hitchcock pettyi lopullisesti naisiin, kun Bergman pakeni Italiaan ohjaaja Roberto Rossellinin syliin ja Kelly otti vastaan Monacon ruhtinattaren arvon.

Hitchcockin elokuvassa kerran esiintynyt näyttelijä Ann Todd on kiteyttänyt: ”Hän oli yli-ikäinen koulupoika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi vaan asusti omassa fantasiamaailmassaan.”

Hitchcock halusi naisihanteensa peittävän sisäisen vulgaariutensa vaatteilla, meikeillä, kampauksilla ja silmälaseilla. Yleisesti arvellaan, että Hitchcock pidättäytyi seksistä lähes koko ikänsä. Hän sijoitti seksuaalisen mielikuvituksensa elokuviin.

Hitchcock meni kerran sanomaan naishahmoistaan: ”Mikään ei miellytä minua enempää kuin se että saan tuhota hienon naisen piirteet heissä”, ohjaaja paljasti näkemyksensä.

 

Lähteet: Alfred’s Girls: The Women of Hitchcock Horror. Film Inquiry 16.2. 2017.Stephen Whitty: The Alfred Hitchcock Encyclopedia. Rowman & Littlefield 2016. Peter Ackroyd: Alfred Hitchcock. Chatto & Windus 2015.Michael Wood: Alfred Hitchcock – The Man Who Knew Too Much. Amazon Publishing 2015. Donald Spoto: Spellbound by Beauty. Alfred Hitchcock and his Leading Leadies. Arrow Books 2009.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .