Alvar Aalto -kierrokset ovat kiinteä osa Jyväskylää – vuosien varrelle on mahtunut muun muassa "kameli" ja psykiatrisen sairaalan potilaita

Jyväskylän kaupunkioppaat järjestävät Alvar Aalto -opastuksia. Näiden varsin informatiivisten kierrosten ohella kaupungissa on nähty toisenlaisiakin Aalto-kierroksia – sellaisia, joissa äänessä on ollut esimerkiksi Alvarin sisko tai tämän ensimmäinen vaimo Aino. Tai sellaisia joissa esityksen sisällöstä vastasivat psykiatrisen sairaalan potilaat tai rakennuksia koko kehollaan kosketteleva tanssija. 1950-luvulla oppaana toimi myös yksi aivan erityinen Aalto-asiantuntija.

Tässä taidepainotteisia kierroksia vuosien varrelta.

Let's make waves

Elettiin kesää 1996 ja paikallisella Yövieraat-teatterilla ei ollut mitään työn alla. Jyväskylän Kesästä ehdotettiin poikkitaiteellista Alvar Aalto -produktiota ja annettiin toteutukselle vapaat kädet. Syntyi näyttelyn, elokuvan ja kiertoajelun sisältävä Let's make waves -kokonaisuus.

Näyttely koostui lavastemies Matti Rasin ja Pertti Kukkolan teoksista jotka syntyivät ajatuksella "nämä Alvar Aalto olisi voinut suunnitella, jos hän ei olisi osannut sanoa ei". Jan Ijäksen ohjaamassa Alvaar-elokuvassa Tuomas Lapinmäki puolestaan esitti arkkitehtia, jonka yhteydet Alvar Aaltoon olivat vähäiset.

Varsinaiset Aalto-kierrokset toteutettiin päivittäisinä kaupunkikävelyinä ja dramatisoituna bussiajeluna. Oppaana ajelulla toimi tarkoituksella kaupunkia tuntematon Jari Nolvi. Ainoa reitille osunut Aalto-rakennus oli arkkitehdin varhaista tuotantoa oleva Aira-talo, jonka kohdalla bussiin nousi Ijäksen ja Jukka Jalkasen esittämä kameli. Tällä viitattiin legendaan, jonka mukaan kunnostustöiden aikaan talon kellarista löytyi hevosen ruumis.

Kangasvuoren psykiatrisen sairaalan luota bussiin nousi näyttelijöiden esittämiä potilaita, jotka olivat matkalla uimahallille. Kierrokseen mahtui muun muassa potilaan karkaaminen, oluen juontia, housuihin pissaamista ja jäniksen mallinen liukumäki, jota yleisö yllytettiin laskemaan. Yövieraista osa muistelee kierrosta lämmöllä, osa häpeää tuntien.

Aallonharjalla

Vuosina 2008–2009 Alvar Aalto -museolla järjestettiin kierroksia, joiden oppaana toimi näyttelijän esittämä Aallon sisar Selma. Kierrosten takana oli kulttuurituottajaksi opiskellut Sanna Humalajoki, nykyinen Kujala.

– Selma kertoi museolla tarinoita veljestään ja esitteli näyttelyä. Kierrosta toteutettiin tilauksesta, mutta esitysten määrä jäi lopulta vähiin, Kujala muistelee.

Hän tuotti myös Säynätsalopäivien yhteydessä 2009 kunnantalolle näytelmällisen Aallonharjalla -teoksen. Oppaana oli Sanni Koivulan esittämä fiktiivinen neiti, joka oli avustanut arkkitehtitoimistossa Säynätsalossa. Opastus alkoi vuodesta 1950 ja eteni niin Aallon kuin oppaankin seuraten nykyaikaan. Kierroksen edetessä neiti muun muassa kihlautui Timo Björkstenin esittämän kumppaninsa kanssa. Kun esitys päättyi valtuustosaliin opas oli jo vanha nainen, jota kultaiset muistot lämmittivät. Koivula ja Björksten käsikirjoittivat opastuksen. Siinä missä Alvar Aalto -museon kierros toteutui viitisen kertaa, Aallonharjalla ratsastettiin kahdesti.

Alvar Aalto -museon amanuenssi Mari Murtoniemi uskoo, että poikkitaiteellisuus ja historian yhdistäminen dramatisointiin on tulevaisuuden museotyötä.

– Erikoiskierroksia toteutetaan yleensä jonkin tapahtumapäivän yhteydessä tai yleisemmässä kontekstissa jossa on niin sanotusti turvallista kokeilla. Oma ajatukseni on, että kunhan peruskorjaukset on tehty, Aalto-museota ja Keski-Suomen museota yhdistävä nivelosa valmistunut ja päästään kunnolla kehittämään tulevaa museokeskusta, käsillä voisi olla hyvä sauma tuoda taas tällaisia vähän kokeellisempia esityksiä tarjolle.

Kunnantalolla tanssitaan, KoeAalto, Alvar ja Elissa

Nykytanssi butoon erikoistunut tanssitaiteilija Helena Ratinen on tutkinut vuosia Aallon arkkitehtuuria kehollisesti, tanssin näkökulmasta. Hänen ensimmäinen Aaltoon pohjautuva työnsä syntyi 2003 Aalto-museon silloisen museolehtori Teija Isohaudan tilauksesta. Isohauta pyysi Ratiselta teosta, jossa tämä tanssisi Säynätsalon kunnantaloa tutuksi arkkitehti-opiskelijoille.

– Se oli kehollinen alustus rakennukseen, Ratinen sanoo.

Kun Jyväskylän Kesän silloinen toiminnanjohtaja Tanja Rasi kuuli esityksestä hän tilasi sen myös festivaalin ohjelmaan Kesäksi 2005. Ratinen esiintyi viisi kertaa Kesässä yhdessä muusikko Anja Maurasen kanssa.

Vuonna 2017 Ratinen toteutti kehollisen KoeAalto-kierroksen yliopiston kampuksella, Aalto-museossa ja Keski-Suomen museossa. Teos kuului Keski-Suomen Tanssinkeskuksen ja Aalto-museon Tanssin Aallolla -hankkeeseen.

Osallistava esitys tarkasteli Aallon rakennuksia liikkeen näkökulmasta ja Ratinen ohjasi osallistujia painautumaan esimerkiksi museon seinää vasten ja kurottelemaan Yliopiston liikuntatieteellisen rakennuksen pyöreisiin kattoikkunoihin.

KoeAalto -kierroskin toteutettiin osana Jyväskylän Kesään, samoin kuin seuraavana vuonna ohjelmistoon tullut Alvar ja Elissa. Siinä Ratinen tanssi jälleen Säynätsalon kunnantalolla. Tällä kertaa vierellä oli muusikko Pekka Nättinen ja teoksen pohjana Alvarin ja tämän puolison Elissan rakkaus.

Ratinen sanoo tuntevansa Aallon nimenomaan aisteillaan.

– Muistan miltä Keski-Suomen museon kahvila, raput ja kaikki yksityiskohdat näyttivät kun tarkastelin niitä lapsena vieraillessani museolla mummoni kanssa, hän sanoo.

Ratinen pyrkii tavoittelemaan kierroksillaan samankaltaista puhdasta ja jollain tapaa lapsenomaista tapaa tarkastella ympäristöä. Samanlaista lähestymistapaa peräänkuuluttaa myös amanuenssi Murtoniemi.

– Moniaistisuus on ollut museopedagogiikassa käytetty tulokulma arkkitehtuuriin, jota usein vain katsotaan ja ajatellaan, vaikka itse asiassa käytämme arkkitehtuuria koko olemuksellamme. Ylipäätänsä olisi kiinnostavaa saada ihmiset laittamaan analyyttisen otteen vähän taka-alalle ja puhtaasti kokemaan arkkitehtuuriakin. Vähän niin kuin vauvat kun ne oppivat liikkumaan ja ne taputtelevat ja maistelevat kaikkea ja koko olemuksellaan tutkivat.

Ratisen KoeAalto ja Alvar ja Elissa -kierrokset ovat yhä tilattavissa yksityisopastuksiksi.

Aalto kylässä

Tuorein taiteen keinoin toteutettu Aalto-kierros on tänä vuonna Jyväskylän Kesän tarjonnassa ollut Teatterikoneen Aalto kylässä. Siinä näyttelijä Annu Sankilampi kuljetti Aino Aallon roolissa osallistujia Aallon kohteelta toiselle ja avasi samalla niin Ainon kuin Alvarinkin elämää ja arkkitehtuuria. Kierros Alkoi Aalto-salilta ja päättyi museolle. Tälläkin kierroksella oli osallistava puolensa, sillä Aino antoi osallistujille kirjoitustehtäviä, jotka toteutettiin ohjelmalehtisen tyhjille sivuille.

Aalto-museon Murtoniemi osallistui näytelmän syntyyn, vaikka päävastuu oli Teatterikoneella.

–  Annu Sankilampi teki käsikirjoituksen. Minä olin mukana pikemminkin tiedon syöttäjänä ja tukijana, Murtoniemi painottaa.

Hän kertoo kiertäneensä Sankilammen kanssa Aalto-rakennuksissa ja miettineensä tämän kanssa mitä kaikkea ympäristö ja rakennukset voisivat tarinaan tuoda.

– Pidin paljon siitä kuinka Annu suhtautui tosi kunnioittavasti Ainoon ja otti hyvin vastuullisesti aineiston käyttöön.

Sankilampi puolestaan kertoo, että vaikka kierrokset tehtiin osaksi Jyväskylän Kesää, mielessä on ajatus, että kierros voisi olla myöhemmin tilattavissa myös ryhmille.

Aallon Aalto-kierros

Ehkä kiinnostavin Aalto-kierros koettiin kuitenkin jo 1950-luvulla. Jyväskylän Kesän ohjelmalehtisen kannessa komeili vuonna 1956 yliopiston päärakennus ja ohjelma sisälsi retken Muuramen kirkkoon ja Säynätsalon raatihuoneelle, nykyiseen Säynätsalon kunnantaloon. Aalto-kohteita esitteli itse Alvar Aalto, joka myös luennoi tapahtumassa. Festivaalin nimi oli tuolloin Jyväskylän musiikkikulttuuri- ja kuvaamataidepäivät ja Aalto yksi sen perustamiseen vaikuttaneista henkilöistä.

– Jyväskylän Kesän ensimmäisistä vuosista huomaa hyvin, että Alvar Aalto ja hänen arkkitehtuurinsa olivat aivan keskeisessä roolissa koko tapahtuman rakentumisessa. Kasvatusopillisen korkeakoulun päärakennus (nykyisin Jyväskylän yliopiston päärakennus) oli juuri valmistunut (1955). Kun Jyväskylän Kesä ensimmäisen kerran päätettiin järjestää, sen keskeinen miljöö oli ensimmäiset vuosikymmenet kyseinen rakennus. Seuraavina vuosina ohjelma laajentui muun muassa juuri valmistuneelle Keski-Suomen museolle ynnä muihin Aallon rakennuksiin, festivaalin toiminnanjohtaja Kyösti Ylikulju sanoo.

Rakennusten lisäksi Aalto oli mukana rakentamassa festivaalin ohjelmistoa ja toimi siinä useissa tehtävissä. Vuonna 1962 tapahtumaan kuului myös iso arkkitehtuurinäyttely. Samalla järjestettiin retkiä kohteisiin. Vuodesta 1963 alkaen Aalto toimi Jyväskylän kulttuuripäivien kunniapuheenjohtajana.

– Retket ja kierrokset Aallon kohteisiin ovat olleet mukana Kesän ohjelmistossa kahdesta syystä: nämä ovat olleet kiinnostavia sisältöjä ottaa mukaan ohjelmaan ja toisaalta, Alvar Aalto on yksi aivan keskeisistä ihmisistä koko tapahtuman perustamisessa ja ympäristöissä, joissa tapahtuma tapahtuu. Jyväskylän Kesä on syntynyt Alvar Aallon rakennuksiin ja ne ovat yhä oleellinen osa festivaalia, Ylikulju sanoo.

Lähde: Juha Mäkinen "Inho teatteria kohtaan. Yövieraat-teatterin historia 1988-2001".

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .