Alvar Aalto ymmärsi varhain valokuvan voiman – Aalto-museon kesänäyttelyssä esillä 350 valokuvaa museon kokoelmista

Hyvä valokuva kertoo aina tarinoita, ja hyvä arkkitehtuurivalokuva kertoo hyviä tarinoita taloista, toteaa Alvar Aalto -museon kesänäyttelyn kuraattori, taidehistorioitsija Asko Mäkelä.

Suomen valokuvataiteen museon johtajana aikanaan yli kymmenen vuotta toiminut Mäkelä on yhdessä Aalto-säätiön kanssa luonut museolle aikamatkan, jossa pääosassa on arkkitehtuurivalokuva, ennennäkemätön kurkistus arkkitehtuurin suurmiehemme elämäntyöhön. Ja tarinoita elämästä ja työstä kuvat todella kertovat, lyövät otsikkonsa mukaisesti ällikällä monumentaalista akateemikkoa etsimään lähteneen näyttelyvieraan.

– Halusimme rakentaa helposti lähestyttävän näyttelyn, joka valottaisi yhtä aikaa Alvar Aallon rakennuksia ja persoonaa, Mäkelä kertoo.

Jyväskylästä ponnistaneelle Aallolle elämä oli yhtä kuin arkkitehtuuri, ja rohkeus uudistua ja yllättää siivitti hänet maailmanmaineeseen, Mäkelä näkee.

– Aalto oli markkinamiehenä ja mediajulkisuuden hyödyntäjänä synnynnäinen lahjakkuus, joka paitsi muutti arkkitehtuuria ja modernismin käsitystä, teki kiinnostavan myös itsestään.

Velmu ja huumorintajuinen Aalto piti väen ympärillään hyvällä tuulella ja ymmärsi jo varhain, miten hyvä valokuva toimii oivana apuna töiden ja tekijöiden esille saamisessa.

Huolella ja yllättävistäkin kuvakulmista sommitellut otokset, kuvien korkea laatu sekä kiinnostava ripustus esimerkiksi Pariisin ja New Yorkin maailmannäyttelyissä 1930-luvun lopulla olivat ratkaisevia tekijöitä siinä, miten nopeasti Aalto kohosi kansainvälisesti tunnetuksi.

Mäkelän mukaan myös presidentti Urho Kekkonen ymmärsi Aallon tavoin valokuvan arvon. Sosiaalisesti taitava ja alati uudesta innostuva Aalto loi myös hyvät suhteet aikansa taiteen kansainvälisiin tähtiin, kuten arkkitehti Le Corbusieriin, taiteilija Max Ernstiin ja Bauhausin professori, valokuvataiteilija Lázló Moholy-Nagyyn.

– Aalto oli tarkka siitä, mitä valokuvia käytettiin ja miten rakennusten luonteenomaisimmat piirteet saatiin parhaiten esiin. Hän kuvautti suunnitelmansa aikansa parhailla valokuvaajilla, Mäkelä kertoo.

Ja kun Alvar etenkin Aino-vaimonsa kanssa kuvasi matkoillaan paljon antiikin ja modernismin merkkirakennuksia, tapasi hän kiinnostavan kohteen äärellä tokaista: ”Tuon minä osaan tehdä vielä paremmin!” Vaikutteet ja uskallus taiteidenväliseen synteesiin näkyvätkin Aallon tuotannossa, jota näyttely ilmaisuvoimaisine tuokiokuvineen dokumentoi.

Näytteillä on kolme ja puolisataa kuvaa Aalto-museon arkiston kaikkiaan noin 26 000:sta valokuvasta. Jopa valokuvan asiantuntija Mäkelälle aineisto oli yllätys.

– Kyseessä on yksi parhaita näkemiäni kuva-arkistoja niin hyvän järjestyksensä kuin kuvien erinomaisen laadun ansiosta.

Kuljetaan Villa Maireasta Sunilan teollisuusmaisemaan ja Säynätsalon kunnantalolta Paimion tuberkuloosiparantolaan, jonka sylkykuppien jakelukärrystäkin Aino Aalto on luonut modernistista valokuvataidetta.

Kuvissa välähtävät hetket Viipurin kirjaston avajaisista aina talon entisöinnin jälkeiseen uuteen kukoistukseen sekä impromptun kaltaiset ajankuvat Aaltojen Riihitien kodin pihamaalta. Hauska detalji on Alvarin kehittämä ”oksamaisemointi”, jonka avulla uudenkarheista rakennuksista otettuihin kuviin saatiin luonto mukaan.

Kiertäväksi suunnitellun näyttelyn myötä lukuisat tarinat kääntyvät kuvakielelle, elinvoimaisina ja tunnelmasta tiheinä.

– Meillä on Jyväskylässä todellinen aarre!, Mäkelä iloitsee.

Lyödään ne hepnaadilla! Alvar Aalto valokuvissa Aalto-museon galleriassa 15.9. saakka.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .