Amerikan armas - Hietaman Nuorisoseuran Näyttämö ry

HIETAMAN NUORISOSEURAN NÄYTTÄMÖ RY

Amerikan armas

Ensi-ilta Hietaman nuorisoseuran talolla 19.2.2011.
Maakunnan ihmisten teatterinnälkä on silmitön. Ajatelkaa nyt: pakkanen huitelee kolmenkymmenen asteen kieppeillä. Hyistä kylmyyttä uhmaten on Hietaman Nuorisoseurantalon pihamaa varttia ennen esityksen alkua autoja pullollaan ja ilmassa väreilee iloinen odotus.

Paikalliset harrastajanäyttelijät olivat tarttuneet minulle aikaisemmin tuntemattoman Simo Perämäen näytelmään Amerikan Armas. Näytelmässä on ihan kirjaimellisesti kyse Armaksesta, joka merten takaa Amerikasta rantautuu Suomeen - tarkemmin Hietamalle - morsianta etsimään. Homma ei suju vallan yksinkertaisesti. Tarjokkaita haetaan lehti-ilmoituksella, ja kesäterassilla viihtyvät kanta-asiakkaat saavat seurata mielenkiintoista vaimorulettia.

Hietamalaiset ovat monesti ennenkin osoittaneet taitonsa lavastuksen saralla. Niin nytkin: Veikko Suopellonmäki oli näytelmän ohjaajan Sari Anrian kanssa luonut hyvin tarkoitusta palvelevan kapakkamiljöön. Näyttämön vasemmalle sivustalle sijoitettu Kivihaan perhekunnan pirtti oli sekin oivaltaen ratkaistu.

Toinen plussa tulee sympaattisille ja asiaansa uskoville esiintyjille. Koko työryhmä ponnisteli yhteisen päämäärän eteen, jokainen omien edellytystensä turvin. Iloitsin Ulla Särkisen tarjoilijattaresta, jonka varmuus ja luontevuus säteilivät katsomoon. Vaimoehdokas nuoremmasta päästä, Katariina Rutanen replikoi niin selkeästi, että sanojen loputkin tulivat kuuluviin. Eikä muunkaan työryhmän ponnisteluissa ollut moittimista. Tunnelma oli korkealla ja esiintyjät palkittiin lukuisilla väliaplodeilla.

Sen sijaan näytelmäteksti oli minulle pettymys. Mistä ihmeestä näitä löysiä käsikirjoituksia sikiää? Perämäen Armaksen ansioksi on sanottava, että pahimmat mauttomuudet ohitetaan, ja näytelmän lämminhenkinen huumori jaksaa useimmiten oikeasti huvittaa. Erikoinen episodi oli suomalaista naista ylistävä monologi, joka oli täysin irrallaan muusta menosta. Suurin plussa tulee näytelmätekstin sovituksesta: tapahtumat oli taitavasti sijoitettu sikäläisiin olosuhteisiin.

Ja olihan tarinan opetus - jos sellaista haluaa etsiä - ehkä se, että vaikka ruoho näyttäisi olevan vihreämpää aidan toisella puolen, olisi kenties viisaampaa paneutua sen vanhan plantaasin vaalimiseen.

Käsikirjoitus: Simo Perämäki. Ohjaus: Sari Anria. Sovitus: työryhmä. Lavastus: Veikko Suopellonmäki, S. Anria. Puvustus: työryhmä. Tekniikka: Seppo Rautiainen. Rooleissa: Reijo Kuukkanen, Ulla Särkinen, Onni Hautanen, Marketta Närhi, Katariina Rutanen, Tarmo Kokko, Mauno Hassinen, Teija Jalonen-Hautanen, Pirjo Kuukkanen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.