Ammattimaista ja kotikutoista

68. vuosinäyttely Kesäkatu

Taiteilijaseuran vuosinäyttely on keskisuomalaisen taiteen katselmus, ja oikea paikka niille, jotka harkitsevat paraikaa tuoreen paikallisen taiteen hankkimista kotiin. Niille, jotka kiertävät aktiivisesti näyttelyitä ja etsivät enemmän elämyksiä kuin konkreettisia ostokohteita, taiteilijaseuran vuosinäyttely tulee aika pian edellisen jälkeen.

Paikoitellen nousevaa toiston makua pehmentää se, että tällä kertaa mukana on poikkeuksellisen monia Jyväskylän taiteilijaseuran ulkopuolisia tekijöitä. Asemansa vakiinnuttaneiden taiteilijoiden rinnalta löytyy myös uutta verta.

Tämän vuoden alussa nähty edellinen vuosinäyttely oli niukempi ja sen takia pidättyväisemmän oloinen. Nyt yleistunnelma on melkein ilakoiva. Vaikutelman tuottavat ennen muuta eläinveistokset, Päivi Meriläisen kookkaat ja voimakasväriset maalaukset sekä muutamista töistä huokuva omaperäisyys, joka yhdistyy estetiikaltaan art brut -taiteeseen tai kotoisemmin ITE-taiteeseen.

Tapani Kurttilan keraamiset pienoisveistokset Ukuli ja Ilves ovat konstailemattomia ja sympaattisia. Eläinteema jatkuu Raili Ruoppilan, Suvi Nurmen ja Riikka Helmisen veistoksissa.

Art brut -estetiikasta muistuttavat erityisesti Kristian Venäläisen ja Arja Karppinen-Rekolan teokset. Venäläisen työt kuitenkin hämäävät: niiden tekijä on muotoilualan koulutustehtävissä työskennellyt kuvanveistäjä ja taideteollisuusesineiden valmistaja. Venäläisen työt eivät noudata aina niin rujoa muotokieltä kuin nyt esillä olevat kolme ”kuutioon istutettua konemieltä” (Mindcube, Machine Head).

Karppinen-Rekola on tehnyt kolme tilateosta, jotka rakentuvat keraamisten ruukkujen ympärille. Kunkin ruukun kylkeen on muovattu ihmiskasvot. Yhdessä teoksessa ihmisruukut ovat napeilla koristellun katoksen alla kuin paviljongissa.

Nappien ”mosaiikin” lisäksi käsityöstä viestivät kirjaillut kankaat ja huovutetut tossut. Teokset tuntuvat luovuuden epäsovinnaisilta tyrskähdyksiltä. Aikaisemmin Karppinen-Rekola on tehnyt ikoniaiheita käsitteleviä maalauksia.

Taitaa olla niin, että tietoisimmin taidekonventioille olkiaan nakkelee omaperäinen humoristi Matti Waskilampi. Waskilammen tunnistettavalla tyylillä maalatut, yhteiskunnallisia aiheita sisältävät näkymät ovat säilyneet puoleksi käsittämättöminä.

Tiina Osaran ja Kyllikki Rämäsen vuosinäyttelyyn valitut öljyvärimaalaukset edustavat konventionaalista mutta sinänsä onnistunutta, abstraktia modernia maalaustaidetta.

Ajan patinasta nauttivien kannattaa etsiä hiljaista kauneutta Kapan ja miksei myös Jyrki Markkasen grafiikantöistä. Tällä kertaa Markkanen on jättänyt populaarikulttuurin aiheet sivuun ja liikkuu lyyrisemmillä taajuuksilla.

Kauniita, romanttisia ja nostalgiaan luottavia ovat myös Ilona Rytkösen niukkasävyiset maalaukset sunnuntailuistelijasta. Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttelystä löytyy paljon kelpo grafiikkaa, niin kuin odottaa sopii. Raikkaimmasta päästä ovat töillään Maija Holma ja Tuomas Hallivuo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.