Amorphis – Circle

On tavallaan epäreilua, että bändin tehtyä täydellisen levyn, juuri mikään sen jälkeen kuultu ei jaksa enää säväyttää. Amorphiksen Skyforger (2009) oli tajunnanräjäyttävä albumi. Tätä seurannutta The Beginning of Times -levyä (2011) ei pystynyt enää kuuntelemaan ilman, että kärkkyi alati sitä täydellisen sävellyksen fiksiä: missä on seuraava Silver Bride, missä uusi Sky Is Mine?

11. Amorphis-albumin Circle soidessa huomaan edelleen samojen vieroitusoireiden vaivaavan ja se kiukuttaa: kuuntelen valiokelpoa melodista metallia, mutta en osaa nauttia täysillä. Soitto soljuu vaivattoman runsaana ja Tomi Joutsen kajauttelee jylhästi, mutta se viimeinen silaus, joka saa ihon kihelmöimään, ei paljasta itseään helpolla.

Shades of Gray aloittaa albumin raskaasti ja kaikkiaan Circlelta löytyy tummaa jynkkyä pykälän edeltäjiään enemmän. Tämä on askel väärään suuntaan. Amorphis on parhaimmillaan eksoottisessa melodisuudessa sekä Joutsenen laajan lauluskaalan valjastamisessa iskeviin sävelkulkuihin, ei raskaan metallin luukuttamisessa.

Circle on monipuolinen, joskin turhan tyypillinen Amorphis-levy, jolta löytyy läjäpäin kiinnostavia sävellyksiä –siitäkin huolimatta, että olisin voinut vetää vielä pienet Skyforger-viivat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.