Amy – lahjakkuuden ja tähteyden ristiriita

Amy

4/5

Vuonna 2011 27-vuotiaana traagisesti kuollut brittilaulajatar Amy Winehouse eli vuosikausien ajan median riepoteltavana vailla yksityisyyttä. Asif Kapadian (Senna, 2010) dokumenttielokuvan Amy päätarkoitus ei ole tuoda julki uusia puolia vanhoista skandaaleista, vaan luoda ajatuksia herättävä näkökulma hyvin lahjakkaaseen mutta haavoittuvaiseen persoonaan. Samalla Kapadia hyödyntää kaikkea intiimiä ja paljastavaa kuvamateriaalia vuosien varrelta.

Kronologisesti, lähes yksinomaan arkistokuvasta ja Winehousen kuoleman jälkeen taltioiduista kommenteista koostuva Amy on rehellisen oloinen ja hyvin koskettava näkökulma tähän ristiriitaiseen henkilöön. Se on myös riipaiseva kuvaus julkisuuden vaikutuksista.

Dokumenttielokuvan tunnelma on väistämättä melankolinen, koska tiedämme miten kaikki lopulta päättyi. Kapadianin arkistomateriaalin lomaan lisäämät yläilmakuvat Lontoosta, jossa laulajatar asui, lisäävät kaihoisaa vaikutelmaa.

Elokuvan alun kotivideoissa nähdään teini-ikäinen Amy yhdessä ystäviensä kanssa. Ensimmäisistä kuvista alkaen korostetaan sitä, että Amy oli rämäpäinen, mutta tavallinen ja jopa vaatimaton henkilö, mutta samalla musiikillisesti hyvin lahjakas.

Tavallaan koko dokumentin ideana on näyttää, miten Amyä elämässä eteenpäin ajanut tarve tehdä omaperäistä, jazzista, soulista ja popista vaikutteita saanutta, musiikkiaan ajautuu ristiriitaan musiikkiteollisuuden ja tähtitehtailun kanssa.

Useaan kertaan laulajatar toteaa, ettei ole pätkääkään kiinnostunut julkisuudesta ja ettei hän osaa toimia sen kanssa. Elokuvan valossa tämä on helppo uskoa.

Tietysti myös Kapadian elokuva on vain yksi näkökulma tapahtumiin, joskin vakuuttavuutta antaa suuri joukko Amyn lähipiiriin kuuluneita henkilöitä kommentteineen. Aidosti hätkähdyttäviä ovat ne hetket, joissa paparazzien salamavalot sokaisevat Amyn tai ne, joissa hänestä nähdä sekunti sekunnin perään otettuja kuvia intiimeissä tilanteissa.

Elokuvassa tuodaan ilmi Amyn perhetaustoja ja teini-iästä asti juontuvia syömisongelmiaan ja taipumusta masennukseen. Musiikillinen lahjakkuus ja voimakas ääni saavat hänet vaikuttamaan ikäistään kypsemmältä, mutta samalla tuodaan ilmi hänen ailahtelevuutensa ja riippuvuutensa ihmisistä, jotka hallitsevat arjen asiat.

Kun musiikillisten menestysten jälkeen Amyn alamäki alkaa, niin tämä kehitys on ymmärrettävissä.

Kapadia on onnistunut luomaan vangitsevan ja traagisen henkilökuvan. Elokuvaan valikoidut musiikkiesitykset korostavat Winehousen monipuolisuutta. Amyn hämmennys idolinsa Tony Bennettin edessä on liikuttavaa.

Yhtä totta oli kuitenkin kylmän todellisuuden pakeneminen päihteisiin, mistä on runsain mitoin kuvamateriaalia, kuten Amyn ja aviomies Blake Fielder-Civilin huumeiden käyttöä kuvaavat kotivideot.

Elokuvan näkökulma aikalaismediaan on tärkeä. Amyn päihderiippuvuudesta tehtiin pilaa muun muassa maailman suosituimmissa puheohjelmissa, joissa hän oli vain hetki sitten esiintynyt. Tässä mielessä elokuva toimii muistutuksena ja varoituksena.

Ohjaus: Asif Kapadia. Lajityyppi: dokumentti. K 12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.