Anja Snellman - Parvekejumalat

ANJA SNELLMAN
Parvekejumalat

Otava 2010, 316 s.
A nja Snellmanin uusi romaani Parvekejumalat ajoittuu aivan viime vuosiin. Sen keskeisin tapahtumapaikka on Helsingin Vuosaari, jossa tarinan päähenkilöt asuvat. Toinen heistä on murrosikäinen somalityttö Anis ja toinen nuori aikuinen nainen, "kantakirjasuomalainen" Alla.

Romaani rakentuu lyhyistä luvuista, joissa seurataan vuorotellen Anista ja Allaa. He tapaavat toisensa vain ohimennen. Anis on Allan pikkusiskon ystävä.

Kertomuksen alusta asti Alla on jo Alla-Zahra, islamiin palannut, kuten hän asian muotoilee. Nuoren naisen kasvuvuodet ovat olleet hillitöntä rajojen ja rajattomuuden kokeilua perheessä, jossa überboheemit kirjailijavanhemmat eivät voisi suhtautua laveammin lapseensa.

Tarina kuljettaa Aniksen Allan äidin ystäväksi, maailmankaikkeuden suvaitsevimman naisen seuraan. Kontrasti Aniksen omaan äitiin on jättiläismäinen. Aniksen äidin todellisista mielipiteistä emme saa edes tietää, koska hänet on opetettu vaikenemaan.

Uskon koordinaatisto

Anis on tiukasti jyrkkään islamiin sitoutuneen miehen tytär. Hän kutsuu Koordinaatistoksi sitä pikkutarkkaa säännöstöä, joka määrittelee asiat luokkiin halal tai haram, oikeisiin tai vääriin.

Suomalaisen 2000-luvun elämänilmiöiden lajitteleminen mustavalkoisesti kahteen ryhmään on mahdotonta. Nyrkkisääntö onkin, että parasta olisi pysytellä erossa kaikesta epämääräisestä. Siinä meneekin sitten tytöltä kutakuinkin kaikki, paitsi kotona nököttäminen, uskonnon harjoittaminen ja vanhempien passaaminen.

Vaikka Snellman käyttää joissain suhteissa ehkä turhan äärilaitaisia asetelmia, kirja osoittaa vääjäämättömästi, kuinka järkyttävää on jäsentää todellisuutta fanatismin putkeen. Olkoon sitten kyse uskonnollisesta, poliittisesta, taloudellisesta tai vaikka menneen maailman perinnetapojen pakkomielteisestä jäykkyydestä.

Vaarallinen vapaus

Siinä missä Alla-Zahra on etsinyt itseään, Aniksen osana on ollut toisten tahtoon mukautuminen. Tyttöjen välillä on yksi suuri ero, Alla-Zahra on vapaasti valinnut itselleen uskonnon, Anis ei. Anis on syntynyt kulttuuriin, joka pitää oikeana ja hyvänä naisten sukuelinten silpomista, ja jossa miehillä on oikeuksia ja naisilla velvollisuuksia.

Anis on ahkera ja hyvä koulussa. Hän on löytänyt musiikin, tanssin, elokuvat ja maailmankirjallisuuden nuorten klassikot. Hän on kiinnostunut Al Goren ilmasto-ohjelmasta ja odottaa innolla Madonnan Helsingin-konserttia.

Hänen tärkeät asiansa ovat lähes laitanaan väärin, haram. Hän elää kaksoiselämää, piilottelee tavaroitaan ja aistii koko ajan pahenevan uhan ympärillään. Kaiken kaikkiaan, Anis on vaarallisella, itsenäisesti ajattelemaan pyrkivän ihmisen tiellä.

Alla-Zahra opettelee luopumista. Hän tarvitsee järjestystä ja karsittua olemista. Alla-Zahra valmistelee Suvainto-nimistä tapahtumaa, jossa suomalaisia tutustutetaan islamiin.

Alla-Zahran tarkoitus on seesteisyyteen tähtäävä, mutta jää ohueksi Aniksen realiteettien rinnalla. Alla-Zahra iloitsee ensimmäisistä kaapuaskeleista, kun taas lukutoukka Anis Muumin kutsuu omaa muslimitytön pukuaan sukunimellään leikitellen muumiasuksi.

Anis liikehtii tarinassa monta kertaa kotinsa parvekkeella. Kirjan nimen merkitys avautuu täydellä voimalla vasta lopussa. Selvinneekö sen yli yksikään lukija kuivin silmin? Kirjan tapahtumat ovat monin tavoin niin kiinni näiden aikojen reaalitodellisuudessa, että sen fiktioluonne lähes unohtuu.

Snellmanin uusi teos pamahtaa monikulttuurisuuskeskustelun keskiöön. Se tuo vahvan näkökulman ongelmiin, joita niin sanottuun kotoutumiseen liittyy. Se käsittelee voimallisesti vallankäyttöä, alistamista ja ihmisoikeusrikosten hyväksyttävyyttä kulttuurisilla syillä.