Anna Erikssonin esikoisohjaus M kilpailee Venetsiassa – inspiraationa toimi Marilyn Monroe limbossa

Yksi. Kaksi. Yksi. Nimeni on Marilyn.

Englanninkieliset sanat tulevat hitaasti ja harkitusti. Lähikuvassa ovat punaiseksi maalatut huulet, ei muuta.

Huulet kuuluvat Anna Erikssonille ja lyhyt kohtaus on hänen esikoiselokuvastaan M. Se on projekti, jonka juuret ulottuvat yli kymmenen vuoden päähän.

Suurelle yleisölle Anna Eriksson on tutumpi laulajana kuin elokuvantekijänä. Tai ei Eriksson nytkään halua, että häntä kutsutaan elokuvantekijäksi. Vaikka M on mitaltaan kokopitkä elokuva, Eriksson mieltää työnsä paremminkin taideteokseksi.

– Elokuva on terminä rajaava, vaikka se sisältää paljon erilaisia alalajeja ja tyylejä. Taideteos-ajattelu antoi minulle vapautta. En ajatellut varsinaista muotoa, vaan työstä muotoutui tällainen, Eriksson kertoo.

Elokuva ei terminä myöskään kerro täysin, mistä M-teoksessa on kysymys. Eräässä elokuva-alan julkaisussa sitä kutsuttiin kauhuelokuvaksi. Eriksson parahtaa kuullessaan määritelmän.

– M ei ole missään nimessä kauhuelokuva, vaikka siinä on häiritseviä kuvia, Eriksson sanoo mutta myöntää samalla, että still-kuvien perusteella tällaisenkin tulkinnan voisi tehdä.

Ulkopuolisten on vaikea tehdä tulkintoja sisällöstä, sillä M-teosta ei ole tähän mennessä nähnyt kuin kourallinen ihmisiä lähinnä Erikssonin lähipiiristä.

Julkisuutta M on kuitenkin saanut jo komeasti. Teos saa ensi-iltansa Venetsiassa, jossa se kilpailee sekä Venetsian elokuvajuhlilla parhaan esikoisohjauksen palkinnosta että samaan aikaan kaupungissa järjestettävässä kansainvälisten kriitikkojen viikon kilpailusarjassa. Ensimmäisessä pääpalkinto on jopa satatuhatta dollaria.

Venetsian elokuvajuhlia vietetään elo–syyskuun vaihteessa. Suomessa M tulee ensi-iltaan syyskuun loppupuolella Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla. Teos on herättänyt muuallakin huomiota.

– Ennakkokiinnostus on ollut todella hyvää, Eriksson sanoo.

– Luonnollisesti huomiosta tulee hyvä fiilis, sillä tein työtä pitkään ja täysin itsenäisesti omaan visiooni luottaen.

Kun Eriksson sanoo, että hän on tehnyt M:n itsenäisesti, kyseessä ei ole liioittelu. Teoksen on kuvannut Matti Pyykkö, Erikssonin puoliso, mutta Eriksson vastaa muuten lähes kaikesta: teoksen käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, näyttelee pääosaa ja vastaa sekä äänisuunnittelusta että leikkauksesta.

Ja mikä tärkeintä, Eriksson on käyttänyt teokseen lähes viisi vuotta elämästään. Täydellinen heittäytyminen tuntemattomaan, kuten hän sanoo. Ja täydellinen mahdollisuus pitää kaikki langat omissa käsissä.

– En ollut aikaisemmin tehnyt tällaista taiteenlajia. Oli paljon opeteltavaa, mikä pidensi prosessia.

Ensimmäinen kimmoke työhön syntyi kymmenen vuotta sitten, kun Eriksson luki Sarah Churchwellin kirjoittaman The Many Lives of Marilyn Monroe -elämäkerran, joka on eräänlainen Marilyn Monroesta kirjoitettujen elämäkertojen elämäkerta.

– Ennen kirjaa minulla oli yleispätevä ajatus Monroesta, valtavan vetovoimaisesta komediennesta ja selluloidijumalattaresta. Luettuani tämän elämäkerran kuva raikastui ja aloin lukea Monroesta lisää, lopulta hirveän määrän.

Aiheeseen syventyessään Erikssonin mielessä vahvistui jopa pakkomielteinen ajatus siitä, että hän haluaa tehdä Marilyn Monroen innoittaman jotakin. Mutta mitä, sitä tuolloin laulajaksi vahvasti profiloitunut Eriksson ei tiennyt.

Sitäkään Eriksson ei aluksi tiennyt, mitä halusi kertoa. Tuntui, että Monroesta oli sanottu jo kaikki. Lopulta seksuaalisuuden ja kuoleman välisestä suhteesta löytyi linkki, joka sysäsi projektin vauhtiin. Yksi perusajatus oli, että seksuaalisuus ja kuolema eivät ole vastakkaisia asioita vaan ne yhdistyvät jokaisessa ihmisessä. Yhteys on voimakkaasti läsnä myös populaarikulttuurin ilmiöissä, myyteissä ja ihanteissa.

– Siksi Monroe sopii hyvin symboliksi. Inspiraationa oli voimakas mielikuva, jossa Marilyn on limbossa, toistamassa eräänlaista loputonta kuoleman kierrettä.

Teoksen tiedotteessa kerrotaan, että hyväksikäyttö, manipulointi ja vallan väärinkäyttö ovat iso osa M:n sisältöä. Yleissävy on synkkä, jopa armoton.

Sen tarkemmin Eriksson ei työtään avaa. Tärkeää ei ole se, mitä M:stä ymmärtää vaan se, mitä se saa tuntemaan.

– Sitä on vaikea asetella sanoiksi. Osittain halusin ilmentää, miltä joskus tuntuu olla nainen. Mutta mitä halusin sanoa, se on mysteeri yhä minullekin. Halusin itselleni vastauksia, mikä Monroen tarinassa kiehtoo.

Vaikka puhe kiertelee Marilyn Monroen ympärillä ja M-teoksessa Eriksson näyttää Monroelta, taiteilija korostaa, että teos ei kerro siitä Marilyn Monroesta. Pikemminkin se on eräänlainen tulkinta Monroesta ja tähän liittyvistä myyteistä.

Teoksessa ei ole varsinaista juonta vaan se koostuu eräänlaisista fragmenteista.

– Visiot, asiat ja unet tulevat alitajunnan määräämässä arvaamattomassa järjestyksessä, eivät tarinallisessa jatkumossa.

Kun Erikssonin M-teoksesta kerrottiin julkisuuteen maaliskuussa, yksi esille noussut teema oli alastomuus. Sitä teoksessa riittää, mutta toisesta syystä kuin monessa elokuvassa. Eriksson halusi, että teoksessa naisvartaloa – siis hänen omaansa – katsotaan muuten kuin miesten halun kohteena. M:ssä alastomuus on lihallista ja voimakasta, mutta ei eroottista.

– Ei ole silti helppoa olla alasti kameran edessä. Jouduin voimakkaasti ylittämään mukavuusalueeni rajat.

Viiden vuoden projekti on kohta muiden arvioitavana. Valmiiseen työhön liittyy Erikssonin mukaan haikeus ja helpotus.

– Vaikka työ oli rankkaa, kaipaan sitä jo nyt. Luovan työn tekijöillä on se ominaisuus, että vaikka luomistyö on vaikeaa ja välillä päätä isketään seinään, niin työ antaa elämälle iloa ja sisältöä. Ja kun se päättyy, työtä jää kaipaamaan. Ainakin ennen seuraavaa.

Erikssonilla on suunnitteilla jo uusi elokuvaprojekti. Sekään ei ole poissuljettua, etteikö hän tekisi tulevaisuudessa vielä uutta musiikkiakin. Tällä hetkellä taiteilijalle tärkeintä on vapaus.

– Haluan tulevaisuudessakin työskennellä tällä tavalla, vapaana luomaan. Heti, kun kysymys on rahasta, sillä yritetään vaikuttaa myös sisältöön. Olen sillä saralla omat taisteluni käynyt, Eriksson, 41, sanoo ja viittaa iskelmätähtiaikaansa, joka hänen kohdallaan alkoi hyvin nuorena.

– Minulla ei ole levytyssopimusta eikä kukaan hengitä niskaani. En ole pöytälaatikkokirjoittaja, mutta jos inspiraatio tulee, niin laulukin syntyy. Olen tänä kesänä esiintynyt lavoilla pitkästä aikaa, ja olen nauttinut niistä hetkistä. Laulajanura jatkuu varmasti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .