Anna Koivisto, Outo suku - Galleria Hoppa

ANNA KOIVISTO

Outo suku

Galleria Hoppassa 22.7. saakka
Jyväskylään muuttanut Anna Koivisto oli vielä kaksi viikkoa sitten suht tuntematon valokuvaaja keskisuomalaisille. Yksityisnäyttely Galleria Hopassa muuttaa onnistuneeti tilanteen.

Koivisto on työskennellyt seitsemän vuotta Milanossa tehden ruoka- ja designkuvauksia. Perustettuaan oman yrityksen tilaajina olivat ennen kaikkea japanilaiset design- ja sisustuslehdet. Maailmalla hankitun ammattitaidon ja tietyn kuvausasenteen tunnistaa myös hänen valokuvataiteestaan. Kuvaustilanteet ovat järjestettyjä ja järjesteltyjä.

Taiteilija toteaa näyttelyesitteessä, että hän suunnitteli kuvat sillä tavoin etukäteen valmiiksi, ettei malli voinut vaikuttaa sisältöön. Uusimmista valokuvissa voi jopa kuulla kuvaajan käskyt kuvattavilleen, heidän kommenttinsa ja yhteisen naurun. Studio on toiminut kuin näyttämönä, jolla valokuvien "aihe" on esiintynyt valokuvaajan ohjauksessa.

Valokuvien sisältö ei ole vain henkilö itse vaan kuvaajan tulkinta hänestä. Kuva valokuvataiteilija Runesta voisi jopa olla Runen oma aihe. Hän kuitenkin tekisi omakuvansa neulanreikäkameran hämyisellä ja melankoliaan taipuvaisella menetelmällä. Sen sijaan Koiviston lähestymistapa on keinovaloista huolimatta päivänpaisteinen.

Voiko esimerkiksi ruokakuvien tuottamilla taidoilla kuvata ihmistä? Näyttely vastaa, että kyllä voi. Valokuvan erilaisten rajojen ylittäminen ja sekoittaminen tuottaa yllättäviä tuloksia ja juuri siitä voi ennen pitkää muodostua valokuvataiteilijan yksilöllisin ominaisuus. Juuri tällaista itsellistä yhdistelmää Anna Koivisto hahmottelee näyttelyssään.

Alkuaan Koiviston tarkoituksena oli kuvata muotokuvia omasta suvustaan. Kuvat kuitenkin katosivat bittiavaruuteen. Muutama kuva kuitenkin säilyi. Lähestymistapa perustuu potrettiperinteeseen, johon inhimillinen draama tarttuu ilman ulkoisia konsteja. Hyvä muotokuva kertoo sanattomasti koko elämäntarinan.

Jyväskylän ajan kuvissa kohde on muuttunut sukulaisista uusiin läheisiin. Siksi otekin on enimmäkseen aikaisempaa rennompi. Kahdessa kuvassa Lis ja Keijo tosin syntyy vaikuttava symmetria suvun kuviin. Kun valokuvataiteilija tulee yhä lähemmäs kohdettaan, kamera tekee loput: objektiivi johdattaa pintaa syvemmälle.