Anna-Mari Laulumaan Laukaasta Tallinnaan siirtämä tanssiteos pakottaa ihmiset pysähtymään entisen vankilan kauhujen äärelle

Jyväskyläläisen Anna-Mari Laulumaan käsikirjoittama ja ohjaama Alakerrassa, pimeässä, sementtivalimo esitettiin Jyväskylän Kesässä 2018 ja 2019 loppuunmyydyille yleisöille Laukaan avovankilan alueella, entisessä Pernasaaren koulukodissa Leppäniemessä. Teoksesta valmistuu nyt uusi versio Echoes from the Cells of Patarei, joka esitetään Tallinnassa, Patarein entisessä vankilassa.

– Esityspaikka on iso ja teokseen tulee uusia korostuksia. Vankilassa on ollut kirjavasti vankeja natsien ja Neuvosto-Viron aikana. Sieltä on lähetetty paljon ihmisiä Siperiaan ja myös teloitettu teloitussellissä, Laulumaa kertoo.

Tallinnasta tavoitettu Laulumaa on paraikaa tekemässä valmisteluja esitystä varten.

Ensimmäiset Echoes from the Cells of Patarein esitykset ovat totalitarismin uhrien muistopäivänä 23. 8, ja loput 24. 8.

– Mikä tahansa ideologia, uskonto tai yhteisö, pienikin, voi muuttua tuhoisaksi ja väkivaltaiseksi. Ihminen kykenee sellaiseen isossa ja pienessä mittakaavassa, se mietityttää.

Autioituneen vankilan tiloissa liikkuva esitys koostuu Leppäniemen tavoin flamenco-tanssista ja laulusta. Tanssijat ovat Minna Juntunen, Leena Järvinen, Marja Kemppainen, Raisa Pylkkö ja Kaisa Raatikainen. Koreografia on Leena Järvisen ja laulusta vastaa Noora Kuusikko. Esitykseen tulee mukaan myös muutama paikallinen henkilö.

Laulumaa on kiertänyt runsaasti vankiloita ja sellejä maailmalla turistina sekä taiteilijana etsimässä esiintymispaikkoja ja esiintymässä. Monologiesitys God is in my Typewriter vei hänet kahtena kesänä Euroopan ja Kanadan naisvankiloihin.

Laulumaan teokset pohtivat ihmisen sisäistä olemusta, etiikkaa ja moraalia.

– Ajatus henkisestä kasvusta on minulle tärkeä. Tietoisuuden valon pitäisi oman mielen sisällä ulottua niin pitkälle kuin mahdollista, että ymmärtäisimme motiivejamme ja hyvän ja pahan kamppailua meissä, hän sanoo.

Emme saisi sulkea silmiämme itseltämme emmekä maailmalta, Laulumaa kokee.

– Koen tekemiseni myös omaksi kasvutarinakseni. Iän myötä on herännyt entistä vahvempi halu tutkia asioita, joita on vaikea katsoa. Taiteen keinoin se on mahdollista: lähestyä, tutkia, tehdä näkyväksi. Käsittelen kipeitä teemoja, ja omalta hyvinkin pieneltä osaltani haluan olla parantamassa haavoja.

Yleisö tunsi itsensä kosketetuksi Leppänimen-esityksessä. Laulumaa toivoo, että myös Patarei laittaisi liikkeelle tunteet, joita tiloihin liittyy.

– Kun vankilassa käy kävelemässä, helposti katsoo kaikkea hieman ulkokohtaisesti, eikä keskity kokemaan tiloja kehossaan. Esitys pakottaa ihmiset pysähtymään sen ääreen, mitä siellä on todella tapahtunut. Tunnen taiteilijan vastuun vahvana ja haluan kohdella ihmisten tarinoita kunnioittavasti.

Tummateemaisten esitysten perimmäinen kysymys on, mikä meidät pitää ihmisinä.

– Siinä on sietäminen, hyväksyminen, toisen kuunteleminen, läsnäolo, myötätunto, empatiakyvyn kehittäminen ja sivistyksen ylläpitäminen, Laulumaa sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .