Anna Puu - Anna Puu

ANNA PUU
Anna Puu
SonyBMG
Kuulun siihen käsittääkseni aika suureen joukkoon, joka odotti Anna Puustjärven esikoisalbumia skeptisenä. Tai sitten ei edes odottanut. Anna yllätti. Kävi niin, että taiteilijanimen Anna Puu ottanut Idols-kilpailun kakkonen löi levyllään suosikkipojat sata-nolla.

Ei tule mieleen yhtään Idols-esikoista, jota voisi hyvällä omalla tunnolla kuvailla taiteelliseksi. Tämä levy on. Anna Puu on onnistuneesti uusvanha ja niin vaikeasti määriteltävä poplevy, että se on Suomessa jotain ihan uutta. Annan persoonasta saa otteen, vaikka hän on sanoittanut vain yhtä biisiä.

Säveltäjät Knipi ja Lasse Kurki ovat selvästi kuunnelleet laulajaa, ja Mariska on sanoittanut melkein paremmin kuin itselleen. Kurjen kanssa levyn on tuottanut Jukka Immonen ansaitsee niin ikään kiitoksen.

Anna Puu aloittaa herkällä rakkauslaululla Linnuton puu. Saa kai kysyä turhamaisia: kumpi oli ensin, rouva Puu ja rakas Olli, vai tämä puu, johon lintujen siivillä lentää rakkaus?

Sinkkubiisi C'est La Vie on jo ansaitusti kehuttu. Levyn kolmas biisi hämmentää ja ihastuttaa, melankolian riemuihin mahtuu sekä Kauko Röyhkää että Nancy Sinatraa.

Kokonaisuus on erittäin monipuolinen, hentoa

ja voimakasta, unista ja

rempseää sopivana

sekoituksena. Anna

ei ala kyllästyttää.

Hienoinen ongelma

tulee vastaan, jos levyä

nauttii pitkän kaavan

mukaan. Kolmannella

kierroksella biisien tiuhaan vaihtuviin moodeihin ei jaksa enää tempautua.

Helponoloisista biiseistä kuten Kaunis päivä ja Kun olet minun tulee yllättäen tervetulleita hengähdystaukoja. Ne toimivat taustalla, kun haluaa tehdä muutakin kuin kuunnella musiikkia.

Mutta kyllä Annalle on suo mielellään aikaa ja hiljaisuutta.

Kaksi viimeistä biisiä kulkevat onneksi ensimmäisen tunnelmissa. Hitaasti käynnistyvät ja suloisen unettavat Kolme vuodenaikaa ja Mestaripiirros hiljentävät levottomuuden, johon puolet aiemmista yllyttää.

Tämän jälkeen ei puhuta Idols-Annasta, jooko? Idols-taiteilija Anna Puu olisi nyt oikeampi, mutta se kuulostaa aika härskiltä.