Anna Puu: Rakkaudella, Anna Puu

Anna Puu

Rakkaudella, Anna Puu

Fried Music

Arvio: 3/5

Anna Puu kääntyi edellisellä Antaudun-levyllään rohkeasti pimeyttä päin. Melankoliavetoisena hänen musiikkinsa soi kauniimmin kuin koskaan. Idols-imagolla ja kujeilevan pikkunäteillä lauluilla ratsastamisen jälkeen aavistuksen vakavoitunut artisti tavoitti uuden paremman tason etenkin kappaleissa kuten Pimeys peittää maan, Löydän sinut uudestaan ja Säännöt rakkaudelle.

Uunituoreen Rakkaudella, Anna Puu -levyn kansikuva vaikuttaa olevan enne. Purkkapalloa puhaltava tyttömäinen artisti kuvaa yhdellä kuvalla uutta musiikkiaan. Musiikki on nimittäin kuin hedelmäpurkkaa, joka on aluksi ihan hyvää, mutta jonka maku kuluu liian nopeasti pois. Tai niin levyä kuunnellessa luulee hyvin pitkään. Yhdeksän laulun albumi ei alkuun oikein missään kohdin erityisemmin vakuuta, mutta päättyy kuitenkin neljään hienoon kappaleeseen. Raikas, jopa ABBA-henkinen Venus ja Mars aloittaa parempien sävellysten esiinmarssin. Matkalla, Sudet ja Ei sinusta tuovat haikealla tunnelmallaan mieleen Antaudun-levyn onnistumiset.

Levyn loputtua tulee olo, että Anna Puu pystyi sittenkin koskettamaan, vaikkakin vain osittain, ja tarjoamaan mahdollisesti yksityiselämänsä karikoista ammentaneita musiikillisia kyyneleitä. Anna Puu vetoaa yhä aitoudellaan.