Anne Leinonen – Viivamaalari

Anne Leinosen Viivamaalari on reaalifantasiaa. Se avaa näkymän vuosituhannen päähän. Silloin työpaikat, ihmissuhteet ja elinsiirrot ratkaistaan arpomalla. Tässä dystopiassa arkea määräävät oudot ja arvaamattomat sattumukset, joilla on kuitenkin oma lainalaisuutensa.

Ihminen on alisteinen tälle julmalle mekanismille, jossa myös perinteinen hyvän ja pahan symboliikka muuttaa muotoaan. Tällöin enkelistä voi tulla ihmisen pahin vastustaja. Yksi on varmaa: systeemi valvoo ihmistä herkeämättä.

Moniääninen kerrontatekniikka kuvastaa ihmisen vaihtuvaa, muuntumiselle altista identiteettiä. Tämä lujittaa teoksen kokijaminän unenomaista irrallisuutta.

Kerronnan sävy on toteava, korkeintaan ihmettelevä. Kaikkeen on pitänyt varautua, ja mitä tahansa saattaakin tapahtua. Ihmisten välinen vuorovaikutus on enimmäkseen toiminnallista tai fyysistä. Tunnetasolla sitä ei voi olla. Kumppanuuskin perustuu järjestelmän valvomaan ja määräämään sattumanvaraisuuteen, eikä näissä arpajaisissa ole voittajaa.

Viivamaalarin pohdintoja taiteen olemuksesta ja vähäosaisten kohtelusta voi soveltaa myös nyky-Suomeen. Hallitusta tyylistä ja kiintoisista aineksistaan huolimatta Viivamaalari voisi olla keskitetympi ja rytmiltään intensiivisempi.

Loppuratkaisu puhuu eheytymisen, voimaantumisen ja tarkoituksellisuuden puolesta, mutta sitä vesittää turha selittäminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.