Annika Luther – Opettajainhuone

Nuortenkirjailijana tunnettu ja vuonna 2008 Topelius-palkittu Annika Luther toimii biologianopettajana Helsingissä. Opettajainhuone kuvaakin Töölöön sijoitetun Diktoniuskoulun arkea ja juhlaa.

Pääosassa on opettajakollektiivi, jonka arki syksyn suunnittelupäivästä kevään lakkiaisiin on täynnä oheistoimintaa.

Missä välissä ehtii opettaa; ylioppilaskirjoituksethan ovat kuitenkin vääjäämättä edessä? Toimimattomat älytaulut ja ulkoilupäivän härdelli metsään eksyneine osallistujineen vievät aikaa ja energiaa.

Lucia-neito näyttää sairaalta, koska paloturvallisuussyistä koko kulkue joutuu kantamaan sinisiä ledivaloja. Koulun juhlaseminaariin pestatut kirjailijavieraat muistuttavat Edith Piafia ja lumimiestä. Opettajat höseltävät oppilaita enemmän.

Näissä nyrjähdyksissä Lutherin huumori on leiskuvimmillaan. Laivaseminaarissa konsultti ei tee eroa koulun ja yrityselämän terminologian välillä. Kaikki ovat tuskastuneita, mutta konsultti pestataan pulputtamaan markkinajohtajuusliturgiaansa uudelleenkin.

Opettajainhuone on kirjoitettu vetävästi ja hilpeästi, mutta siinä on myös tummat juonteensa. Sulkeutuneen, yksinäisen oppilaan ja häntä auttaneen opettajan kohtalot koskettavat. Onko oppilaan yksityisyys niin tiukasti suojattu, että auttaminenkin katsotaan rikokseksi?

Vauhdikkaasti rullaavalla kerronnalla on kääntöpuolensa. Opettajien väliset jännitteet tuntuvat kovin vähäisiltä, vaikka teoksen alku vihjaa enempään. Lukijaa lähimmäksi tulee kieltenopettaja Tove, jonka epävarmuus ja kömpelyys on pelkästään sympaattista. Hänen osaltaan kotielämää valaistaan niin, että leiskuva työpaikkaromanssi tulee ymmärrettäväksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.