Anssi Kela – Anssi Kela

Harvoin tulee vastaan levyä, joka ensikuuntelun aikana saa nauramaan ääneen, ihon kananlihalle ja kyyneleen silmäkulmaan. Anssi Kela saa mahdolliset aiemmat syntinsä anteeksi uudella levyllään.

Kelan nimeä kantava pitkäsoitto on jonkinlainen vastaisku nykyään niin valitettavan muodikkaalle ironian viittaan puetulle tyhjänpäiväiselle ilkeilylle, kyynisyydelle ja vähättelylle. Se on rehellisen hölmö, korni, röyhkeä, hauska, koskettava ja ladattu täyteen naiivia hyvää mieltä.

Kela ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat, mutta samalla hän pyrkii tietoisesti pois myös omaa aiempaa tuotantoaan välillä vaivanneesta keskinkertaisuudesta.

Uuden levyn on selvästi tehnyt se sama Kela, jonka huumori on tullut esille Matkamuistoja-kirjasta, Youtube-hassutteluista ja blogimerkinnöistä. Poissa on suomalaisen miehen tuntoja vakavasti pohtiva laulaja-lauluntekijä ja tilalle on tullut yhden miehen bilebändi suoraan 1980-luvulta. Levy naurattaa, mutta silti se on tehty täysin vakavissaan.

Anssi Kelaa voi kuunnella kymmenen pirullisen toimivan kappaleen kokonaisuutena, tai antaa sen viedä mukanaan seikkailulle Kelan musiikillisten vaikuttajien seuraan. Kasarivaikutteiden lista on loputon, helposti erotettavissa ovat Michael Jackson, Prince, Phil Collins, Def Leppard, Dire Straits, Bruce Springsteen, Duran Duran ja ties mitkä muut.

Yhtä saksofonisooloa lukuun ottamatta Kela soittaa kaikki levyn instrumentit. Miehen ykkössoitin on basso, ja sen kuulee. Groovaava peukkubasso on pääosassa useassa biisissä. Bassolinjojen päälle Kela on ripotellut mitä juustoisempia syntetisaattoripimputuksia, ja jos joku vielä epäilee miehen kitaristintaitoja, niin kuunnelkoot Kaatua kuin puu -kappaleen lopun täysin järjettömän tilutussoolon.

Muita avainbiisejä ovat koko levyn idean selittävä Levyhylly pelastaa, funkkaava Superkuu, Palava silta jolla laulaa yhden miehen gospelkuoro ja viimeinen biisi Parasta aikaa. Sen lyriikanpätkään tiivistyy koko levyn yleisfiilis: ”Kukaan ei muista hetkiä kun tiskas tai imuroi / Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi”.

Eipä tule mieleen ketään muuta kenellä olisi pokkaa tehdä tällaista musiikkia suomeksi vuonna 2013. Levyllinen täysin vastustamatonta aikuisrockia on melkoinen suoritus.

Lue Anssi Kelan haastattelu huomisen Keskisuomalaisesta.