Antti Holma: Kauheimmat runot

Kauheimmat runot

Putous-näyttelijänä tuttu Antti Holma veistelee uutuudessaan alapäähuumoria suomalaisesta runoudesta.

Kauheimmissa runoissa kohtaavat Reino Leinon kansallisromanttiset kirosanat Velkahirsiä-kokoelmasta, lastenrunoilijan ja alkoholistin Sirsi Sunnaksen räävittömät säkeet teoksesta Tittiäisen satiainen, kainuulaisen äidinkielenopettajan Karin Toisiks-Parasken lounaismurrerunot sekä espoolaisen ryhmäliikuntaohjaajan Edith Södermalmin suomenruotsalainen modernismi.

Viittaukset käyvät selviksi: Eino Leino, Kirsi Kunnas, Heli Laaksonen ja Edith Södergran saavat loppusanoissa Holman kiitokset.

Alapäähuumoria revitään runoissa siinä määrin, että Putous-Holman lapsifanit eivät ole kohdeyleisöä. Miedoksi malliksi Reino Leino runoilee Nocturnensa näin: ”Yössäni soi sävelettä syys , / varjon veri lehtiverhon punaa. / Aamuttoman unen pilvisyys / tuo viestin: / Ime sinä vaikka munaa.”

Hauskaa? Aluksi, mutta roskaromantiikan ja alatyylin yhdistelmä muuttuu pian yllätyksestä toistoksi.

Holman rankkaan Järjestäjä-esikoisromaaniin nähden Kauheimmat runot on kepeää aikuisviihdettä, joka toimii runohahmojen Putous-kisana.

Voiton vie Karin Toisiks-Paraske nyrjähtäneillä murrerunoillaan, joissa pierunhajuisen maalaisarjen tympeys kohtaa Heli Laaksosen kestohymyn kuin veisaisi suvivirttä kukkamekossa tunkiolla kaatosateessa.

Esimerkiksi Toisiks-Paraske pohtii syit ja seurauksi -runossaan: ”ko on kaks kylpypyyhe / ja toine haise pesunk jälkke gainalol / toine persiel / ei auta ko lähtä kaupunkil / pyyheostoksel ---”.

Aivan silkkaa runouden Pahkasikaa Holma ei ole kirjoittanut. Mukana on vakavia sanoja rakkaudesta ja kannanotto Venäjän homolakeja vastaan. Holma tekee myös ivaa ylevästä taidepuheesta.