Antti Holma: Kauheimmat runot

Kauheimmat runot

Putous-näyttelijänä tuttu Antti Holma veistelee uutuudessaan alapäähuumoria suomalaisesta runoudesta.

Kauheimmissa runoissa kohtaavat Reino Leinon kansallisromanttiset kirosanat Velkahirsiä-kokoelmasta, lastenrunoilijan ja alkoholistin Sirsi Sunnaksen räävittömät säkeet teoksesta Tittiäisen satiainen, kainuulaisen äidinkielenopettajan Karin Toisiks-Parasken lounaismurrerunot sekä espoolaisen ryhmäliikuntaohjaajan Edith Södermalmin suomenruotsalainen modernismi.

Viittaukset käyvät selviksi: Eino Leino, Kirsi Kunnas, Heli Laaksonen ja Edith Södergran saavat loppusanoissa Holman kiitokset.

Alapäähuumoria revitään runoissa siinä määrin, että Putous-Holman lapsifanit eivät ole kohdeyleisöä. Miedoksi malliksi Reino Leino runoilee Nocturnensa näin: ”Yössäni soi sävelettä syys , / varjon veri lehtiverhon punaa. / Aamuttoman unen pilvisyys / tuo viestin: / Ime sinä vaikka munaa.”

Hauskaa? Aluksi, mutta roskaromantiikan ja alatyylin yhdistelmä muuttuu pian yllätyksestä toistoksi.

Holman rankkaan Järjestäjä-esikoisromaaniin nähden Kauheimmat runot on kepeää aikuisviihdettä, joka toimii runohahmojen Putous-kisana.

Voiton vie Karin Toisiks-Paraske nyrjähtäneillä murrerunoillaan, joissa pierunhajuisen maalaisarjen tympeys kohtaa Heli Laaksosen kestohymyn kuin veisaisi suvivirttä kukkamekossa tunkiolla kaatosateessa.

Esimerkiksi Toisiks-Paraske pohtii syit ja seurauksi -runossaan: ”ko on kaks kylpypyyhe / ja toine haise pesunk jälkke gainalol / toine persiel / ei auta ko lähtä kaupunkil / pyyheostoksel ---”.

Aivan silkkaa runouden Pahkasikaa Holma ei ole kirjoittanut. Mukana on vakavia sanoja rakkaudesta ja kannanotto Venäjän homolakeja vastaan. Holma tekee myös ivaa ylevästä taidepuheesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.