Antti Tuisku – Toisenlainen tie

Kukapa olisi uskonut ensimmäisen Idols-kilpailun jälkeen, että Antti Tuisku on vielä kymmenen vuotta myöhemmin Suomen suosituimpia popartisteja. Tuisku on itsekin tainnut epäillä uransa jatkuvuutta. Viime vuonna hän kouluttautui Thaimaassa joogaopettajaksi. Tuolta reissulta tarttui mukaan vaihtoehtoisen ammatin lisäksi myös itämaista mystiikkaa, jonka teemat toistuvat Toisenlaisen tien sanoituksissa.

Tuiskun mukaan uusi levy on hyvin henkilökohtainen. Hän pohtii miehenä olemisen ongelmia nykyajassa, laulaa kuolleesta lapsuudenystävästä ja etsii vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Tuntuu siltä, että Tuiskulla on tarve pohdinnoillaan todistaa olevansa vakavasti otettava artisti. Sen hän on kuitenkin osoittanut jo aiemmilla levyillään esittämällä passeleita tanssibiisejä ja balladeita. Tällaisen popmusiikin funktio on tarjota hetkellinen pakopaikka todellisuudesta, ei sen tekstien tarvitse olla syvällistä runoutta.

Toisenlainen tie sotkee moderneja konesoundeja 1980-luvun tunnelmiin. Se on Tuiskun paras levy tähän mennessä, huolimatta päälle liimatun oloisista filosofisista pohdinnoista.