Aploodi-teatteri/Pesäkallion kesäteatteri Raitilla – Rauli Badding

Riihivuoren Aploodi-teatterissa on nyt vierailijoita Lahdesta. Musiikkinäytelmä Raitilla – Rauli Badding sai kantaesityksensä Pesäkallion kesäteatterissa aiemmin kesällä, ja Jyväskylässä esiinnytään lähes samalla miehityksellä.

Tarina on Rauli ”Badding” Somerjoen puolifiktiivinen elämäkerta. Lapsuudesta aletaan ja edetään nopeasti musiikkiuran alkuvaiheisiin ja suosion päiviin, yksityiselämää kevyesti kosketellen.

Konseptissa on vaaransa, mutta esitys nousee ilahduttavasti useimpien yläpuolelle. Satu Säävälän ja Väinö Weckströmin tekstissä on ideaa, kun se ei tunnu pyrkivän oikeaoppiseen tai kliseiseen muotokuvaan, vaan annostelee mukaan yllättäviäkin elementtejä.

Hauskalla alkupuoliskolla Säävälän ohjaus kuljettaa mukanaan hyvällä sykkeellä. Henkilöt ovat sympaattisia ja hassujakin, ja näyttelijöiden hieno energia välittyy täysillä katsomoon.

Lavastus ja puvustus tekevät ajankuvaa esteettisesti ja ilman turhia karrikointeja. Kivoja dramaturgisia keksintöjä on paljon – kuten eri-ikäiset Raulit (Weckström, Kale Läntelä, Tuomo Mutru) samanaikaisesti lavalla – vaikka osa jää vähän irrallisiksi.

Kaikki menisi tietenkin hukkaan, jos päähenkilö ja musiikkinumerot eivät toimisi. Se pelko on turha: vedot ovat komeita ja Weckström Raulina ilmiömäinen.

Weckströmin roolityöskentely on taitavaa, mutta varsinkin laulut hän esittää vastaansanomattoman hienosti, koskettavasti ja aika lailla Somerjoelta kuulostaen. Moneen otteeseen yleisössä tuntee tai toivoo olevansa oikealla keikalla.

Lavalla on hyvä bändi, jonka jäsenten roolit sulautuvat esitykseen saumattomasti, samoin kuin musiikkinumerotkin. Osa lauluista on tuttua Baddingiä, osa kiinnostavasti taas ihan muita.

Näyttelijät, osa hyvin nuoria harrastajia, tekevät enimmäkseen montaa roolia. Isoja sivurooleja ovat mm. ystävä Rafe (Kalle Sulalampi) sekä ihan hauska karikatyyri M.A. Numminen (Ilmari Myllynen).

Esityksessä on joitain täysin tarpeettomia kohtauksia ja hahmoja. Tummemmalla toisella puoliskolla draivi ja ideat tuntuvat lopahtavan harmillisesti kesken, ja varmaan pakollisiksi koetut faktat jäävät ulkokohtaisiksi.

Vielä rohkeammin fiktion puolelle meneminen olisi ehkä antanut sisältöön lisää eväitä? Nytkin ensi puoliskolla on kuitenkin paljon kiinnostavaa, innostavaa ja vieläpä hienoa musiikkia.

Teksti: Satu Säävälä, Väinö Weckström. Ohjaus: Säävälä. Musiikin sovitus: Ilmari Myllynen ym. Äänet: Aapo Ravantti. Puvut, lavastus: Eeva Jauhiainen. Valot: Arto Saarelainen, Roope Jormakka. Rooleissa: Weckström, Petteri Hautala, Anneli Karppinen, Terhi Juhala, Tuuli Pesonen, Jukka Teerisaari ym.